November 28, 2014

Hyvää perjantai-iltaa

Marraskuu alkaa olla ihan lopuillaan ja kyllä kieltämättä siltä tuntuukin. Pimeää ja märkää eli aika väsynyt olo, kun aamulla lähtee aamun sarastaessa ja illalla tulee pimeän aikaan kotiin. Ihan on kuin Koto-Suomessa olisi - nyt kun sielläkään ei ainakaan minun kotiseuduillani ole vielä lunta tuomassa valoa. On ihan kirjaimellisesti musta perjantai (en muuten shopannut yhtään, mitenkäs te?).
En ole täällä blogissa oikein ikinä avannut omaa työtäni, enkä nytkään siitä sen tarkemmin kirjoita, mutta minulla on nyt syksyn aikana ollut mahdollisuus aloittaa "uusi ura". Meinasin sanoa toinen ura, mutta oikeastaanhan noita erilaisia tehtäviä on työuraani mahtunut niin monta jo aiemminkin, että on jo vaikea pysyä laskuissa. Olen ollut onnellisessa asemassa, kun olen päässyt tekemään työurani aikana monenlaisia asioita, oppimaan uutta ja nähnyt asioita monesta eri suunnasta.
Nyt syksyn aikana olen siis ollut taas uuden edessä. Vaikka kokemusta työtehtävien vaihtumisesta radikaalistikin on jo edellisestä elämästä, on tämä tällä kertaa tuntunut pykälää haastavammalta. Uusi liiketoiminta-alue, teollisuuden ala, uusi bisnesmalli. Ja vielä uuden maan työpaikkakulttuurikin. On kieltämättä ollut aika väsynyttä menoa meillä iltaisin. Mutta tehtävät ovat mieleisiä ja työkaverit mukavia, joten olen ihan innostuneesti opetellut uusia työvälineitä, uutta ammattisanastoa ja muuta.
Ja onneksi väliin mahtuu ihania piristäviä hetkiä, kuten perjantai-ilta lähipubissa ystävien kanssa. Kiitos heille kaikille (vaikka eivät taidakaan tätä suomenkielistä kiitosta ymmärtää, raukkaparat ;)), ja mukavan viikonlopun toivotukset kaikille lukijoille!

Thank you friends & have a nice weekend!

November 24, 2014

Joulutunnelmaa Ideal Home -messuilla

Käväisin huvittelemassa Ideal Home -messuilla. Messuilla pääsi kyllä ihan mukavasti joulumielelle, joulumusiikkia oli tarjolla ihan elävänä, joulukoristeita oli jos jonkinlaista, ja vielä luistinratakin. Ja tietysti lunta, no, lumentapaista, muoviahan se oli.

Tämän pelkistetyn joulukuusen voisi kuvitella olevan suomalaista muotoilua, mutta kyllä se taisi ihan englantilaista mallia olla. Ihan kiva vaihtoehto perinteiselle kuuselle vaikkapa toimistolle tai muihin julkisiin tiloihin, en ehkä omaan kotiin sentään ottaisi. No ehkä ottaisinkin :)
Joulun tuoksua ovat kaneli ja muut mausteet, appelsiini ja muut sitrushedelmät. Nämä kuivatut hedelmät ja mausteet saivat minulla sormet syyhyämään. Tahtoo! Messuilta en ostanut, mutta näin näitä samoja yhdessä lähiostarin kaupassa, täytyy varmaan mennä käymään siellä vielä ennen joulua.

Englantilaiseen jouluun kuuluu tietysti myös nämä paukkujutut, mitähän ne on suomeksi, christmas crackerit. Koitin näitä muutama vuosi sitten Suomessa asuessa hankkia, mutta suomalaisista kaupoista ei löytynyt eikä nettikaupat toimittaneet Suomeen. Saakohan näitä nyt? Saakohan näitä viedä itse lentokoneella vai ovatko sen verran räjähteitä, että ovat kiellettyjen listalla? Tietääkö kukaan?
Niin se luistinrata. Oli ihan kivan näköistä. Vaikka takaperinluistelu ja kaikenlainen pyöriminen ja hyppiminen olikin kielletty (ei sillä, että mitään salchoweja tai lutzeja olisinkaan tehnyt, hahaa). Ja pari muutakin sääntöä löytyi. Luistelu on tosi vaarallista.
Ja loppuun vielä talven muotikatsaus eli led-valoilla varustettu vilkkuva pipo! Täällähän ei jostain syystä käytetä heijastimia ja esim. pyöräilijöillä on ties minkälaista vilkkuvaloa päällä, jotta edes jonkin verran näkyisivät liikenteessä. Ja voishan tuo kai muutenkin olla kiva... Vai mitäs tykkäätte? Olisiko tämän talven hitiksi?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - mukavaa alkanutta viikkoa!

November 20, 2014

Juniori sairastaa

Syksy ja flunssakausi. Meidän perheessä aikuiset ovat vielä toistaiseksi säästyneet, mutta Junioriin on iskenyt pöpö. Flunssapöpö sinänsä ei vaikuta kovinkaan ärhäkältä, mutta ikävän asiasta tekee lapsen astma. Se nimittäin aiheuttaa sen, että kun oikeanlainen pöpö iskee, muuttuu hengitys tiukaksi ja työlääksi vinkunaksi, mikä tietysti aiheuttaa väsymistä ja voimattomuutta. Ja kaikki tämä voi tapahtua melkeinpä silmänräpäyksessä: aamulla lähetät terveen lapsen päiväkotiin ja illalla kotona lapsi on sairasvuoteella.

Onneksi tämä paljon parjattu NHS vaikuttaa täällä uudessakin kotikaupungissa toimivalta. Soitin lääkärille klo 8.20 ja sain ajan tuntia myöhemmäksi. No, lääkäri olikin sitten mukavat 40 minuuttia myöhässä, mutta kun vihdoin pääsimme vastaanotolle, suli orastava kiukku samantien. Oli ehkä mukavin lääkäri ikinä! Todella hyvä lasten kanssa, kyseli Junioriltakin siinä tutkimisen ohessa, että mitenkäs se äiti on tänään voinut, pikainen keskustelu ja tuote-esittely erilaisista astmainhalaattoreista (kun pyysin vaihtamaan yhden, koska sen mekanismi on epäluotettava ja liian vaikea Juniorin itse käytettäväksi, vaihtoi) ja niiden sopivuudesta eri-ikäisille, Suomen ja Englannin rokotusohjelmien vertailu, flunssarokoteasiaa ja loppuun vielä noin seitsemän high- ja low- ja mitälie-vitosta lapsen kanssa. Kyllä siinä varmaan hiukan enemmän meni aikaa, kun virallinen tapaamisen pituus eli 10 minuuttia, mutta taisin hiukan nauraa ääneen, kun kävelimme ulos vastaanotolta, niin hyvä mieli jäi.

Lasten reseptilääkkeethän ovat täällä maksuttomia, mikä on kieltämättä ihan mukavaa. Meillä oli lääkepussissa kahta eri lääkettä ja keuhkojen mittausvempain, jota täytyy vielä kyllä tutkia (vaikuttaa enemmän huvilta, mutta ehkä siitä jotain hyötyäkin on).

Suomesta muistan, että ainakaan perhepäivähoitaja ei antanut lapsille mitään lääkkeitä. Päiväkotien käytännöistä en tiedä, kun ei ole kokemusta, mutta olettaisin, että samoilla linjoilla ollaan. Täällä on toinen tapa toimia, päiväkodissa voivat antaa ja antavatkin (vanhempien suostumuksella) kuumeiselle lapselle parasetamolia ainakin yhden kerran, usein kaksikin, jotta lapsi jaksaa olla päivän loppuun asti päiväkodissa. Meitä ei ole kertaakaan vielä soitettu noutamaan lasta kesken päivän kotiin, vaan jos kuume nousee päivän aikana, voi olla ainakin siis sen päivän loppuun hoidossa. Seuraavana päivänä onkin sitten paras joko olla oikeasti terve tai pysyä kotona. Meillähän oltiin tänään jo heti aamusta sellaisessa kunnossa, ettei päiväkotiin ollut asiaa.

Mutta siihenhän ne hyvät puolet sitten loppuvatkin. Sairaan lapsen hoitaminen kotona on täällä palkatonta, eli tilipussi kevenee samantien päivän palkan verran. Isovanhemmat ja muut hoitoverkostot ovatkin kullan arvoisia. Meillä onneksi mies voi suht helposti tehdä töitä kotoa, joten se vähentää perheen kokonaisansionmenetyksiä.

Käväisimme Juniorin kanssa lääkäri- ja apteekkireissun jälkeen vielä ruokakaupassa, ja sen jälkeen pieni olikin sen verran valmista poikaa, että nukahti kotimatkalla autoon. Kantotekniikkani on onneksi hioutunut ja onnistuin siirtämään uinuvan pienokaisen jatkamaan unia omaan sänkyynsä. Eiköhän kunnon päiväunet karkoita mokoman pöpön!

PS: Selvennykseksi vielä, että Juniorin astma ei ole pahaa laatua, vaan vaivaa oikeastaan vain, jos mukaan kuvioon tulee myös jonkinlainen flunssapöpö. Kissat eivät vaikuta Juniorin astmaan millään tavalla, tämän on todennut useampikin lääkäri jo Suomessa.

November 16, 2014

Kotiseutu-ulkoilua

Olipas taas mainion mukava lauantaipäivä. Aikainen lintu madon nappaa eli herätys hiukkasen ennen kukonlaulua, mutta siitähän se päivä lähtee reippaasti käyntiin. Suomi-koulussa oli avaruusteema, ja Juniori jaksoi ihan melkein koko ajan suurinpiirtein kiltisti (tulkitkoon tuon nyt sitten kukin tavallaan). Askarreltiin raketti ja piirrettiin ilotulitus.
Kotosalla sitten saatiin nauttia ihanasta auringonpaisteesta eli ulos, ulos, potkulautailemaan! Täällähän todellakin on sadekausi menossa eli märkää riittää, ja kun tuo aurinko pilkistää, on päästävä ulos. Meilläkin jäi pekonipasta hellalle odottelemaan, kun ryntäsimme ulkoilemaan. Aamupäivällä siis sateli vettä. Nappailin ulkoillessa muutamia kuvia tästä meitä ympäröivästä alueesta, kertovat hiukan paikan hengestä. Osa kuvista on jo lokakuulta, mutta puissa on vielä sama syksyinen väritys eli lokakuunkin kuvat ovat ihan ajankohtaisia.

Alue on siis yleisilmeeltään punatiilinen. Talomalleja on muutama, mutta etenkin tuosta alemmasta kuvasta näkee, että vaikka talot ovatkin "samoja", ne ovat kuitenkin kaikki erilaisia.

Vaikka talot ovatkin aika tiiviisti toisissaan kiinni ja lähekkäin, ei viheralueita ole unohdettu. Englanti on kaikenkaikkiaan hyvinkin vihreä saarivaltio ja puutarhanhoito on täällä arvossaan. Tykkään itse kovasti tuosta puumateriaalin käytöstä esimerkiksi aidoissa ja lasten leikkipuistossa ihan leikkivälineissäkin. Tuo mukavaa maaseutumaisuutta. 


Pienetkin etupihat ovat rakkaudella hoidettuja. Hiukan nolottaa oma viherpeukalon puute aina välillä. Tänäänkin olisi ollut hyvä tilaisuus vihdoin istuttaa kukkasipulit maahan (taidan olla jo ihan pikkiriikkisen myöhässä), mutta se jäi nyt edelleen tekemättä. 


Päivä kaksin Juniorin kanssa sujui kaikin puolin niin mukavasti, että kauppareissulla päätin palkita meidät pienillä kuppikakuilla - mikä tietysti sai jo ennestään hyväntuulisen Juniorin entistäkin paremmalle tuulelle. Ja se taas sitten äidin. Kyllä kelpaa!

November 12, 2014

Tällainen päivä tällä kertaa

Eihän ne päivät aina ole ruusunpunaisia, mutta sattuipä sellainen päivä, että oli ehkä elämäni kamalin lounastunti.

Draamankaaren kannalta ikävä kyllä se kaikkein pahin sattui ihan ensimmäisenä, ja niinpä sen jälkeen tapahtuneet sattumukset, jotka minä tahansa muuna päivänä riittäisivät kyllä jo yksinäänkin pilaamaan päivän, eivät oikeastaan kuulosta kovin kummallisilta. Kunhan hiukan kirpaisevat.

No niin, tästä se lähtee, oletko valmis? Ajoin kolarin. Ihan heti lounastunnin alkajaisiksi peruutin päin toista autoa. Jälkikäteen tietysti voi kysyä, että miksi en katsonut tarkemmin ja vielä kertaalleen, ja miksi ylipäätään piti lounastunnilla lähteä autoilemaan, eikö nyt olisi voinut vaan kävellä. No, onneksi tuli vain pienet naarmut ja lommot molemmin puolin eikä mitään sen vakavampaa.

Kun siitä sitten pääsin eteenpäin asioilleni, oli lounastunnista tietysti kulunut jo hyvä tovi, mutta laukussa on poltellut jo jonkin aikaa pino tärkeitä papereita, jotka oli nyt tänään saatava vihdoin postiin. Joten kylälle ja kipin kapin postiin. Joka oli kiinni. Muuttanut. Hyvän kävelymatkan päähän. Ja vielä ylämäkeen.

Postissa oli onneksi oikeinkin avulias virkailija, joka (ainakin toivottavasti, jää nähtäväksi) osasi asiansa. Mutta aikaahan siinä sitten meni taas. Kaiken tämän jälkeen oli lounastuntia jälkellä ihan melkein viisi minuuttia. Naarmuuntunut autoni oli siellä, missä postin piti olla, eli ihan reippaan kävelymatkan päässä, enkä ollut vielä nähnytkään ruokaa. Kurniva vatsa voitti työpaikan odotukset ja suunta kohti ruokakauppaa ja kolmioleipähyllyjä - ja pikakassoja. Arvaatte varmaan, ei todellakaan ollut kovin pikaisia tällä kertaa nämä itsepalvelupikakassat.

Tässä vaiheessa alkoi jo naurattaa itseänikin, ei taas ihan nappipäivä. Onneksi accident management -palvelussa oli sentään osaava ja ystävällinen asiakaspalvelija, ja homma tuntuu toimivan. Eikä ketään sattunut. Se on kuitenkin pääasia.

Tällaista siis eilen, toivottavasti tänään on parempi päivä!


November 10, 2014

Ruokasunnuntai

Ihana aurinkoinen sunnuntai! Tänään oli niin ihana aurinkoinen syyspäivä, että päätin sitten viettää sen melkein kokonaan sisätiloissa.  Kävi nimittäin kauppareissulla sellainen sattumus, että suunnittelin tekeväni meille englantilaista sunnuntaipaistia, ja kun sitten ajelin kauppakasseineni kotia kohti, tajusin, että ei hemskatti, meillähän on sunnuntai ihan melkein kokonaan ohjelmoitu, ei siinä mitään rauhallista iltapäiväroastia nautita.
Vaan kun kerran oli ainekset hankittu, niin paistihan tehdään, päätin minä, ja niinpä sitten huhkin aamupäivällä pari tuntia keittiössä paistin parissa, se kun ei ole mitään pikaruokaa, välillä onneksi ehdittiin edes hiukan ulos Juniorin kanssa potkulautailemaan - se ainoa pilvinen puolituntinen tänään. Kumpparit jalkaan ja ulos siis. Oli kyllä mukavan raikasta.
Kumpparithan on täällä ihan ehdoton varuste näin märempänä vuodenaikana, etenkin täällä hiukan enemmän maakunnassa eivät kävelytiet välttämättä ole niin hyvin salaojitettuja tai päällystettyjä, ja vesi- ja mutalätäköitä löytyy joka makuun ja kokoon. Kumppareiden hankintaahan tein alkuvuodesta, ja olen ollut tosi tyytyväinen valintaani. Mainittakoon muuten trendejä seuraaville, että Huntersit ovat sitten täkäläisittäin nykyisin erittäin "chavvy" eli mikäli mietitte trendikkäitä kumppariostoksia, niin kannattaa suunnata muiden merkkien pariin.

Iltapäivän puolella pikainen kauppareissu synttärilahjaostoksille ja sieltä sitten mekonvaihdon kautta leidien kanssa kekkereille. Niin, minähän kuulin näistä kemuista vasta kolme kuukautta sitten, eli jos olisin taas ollut ihan hiukan fiksumpi ja hankkinut lahjan ihan ajoissa, olisi siitä vapautunut tunti aurinkoulkoiluaikaa. Mutta eihän sitä kaikkea voi huomata. Eihän?
Itse juhlallisuudet olivat aikas ihanassa ilmapiirissä lähistön hotelliravintolassa. Edelliseen lämmityslaitepostaukseen liittyen oli ihan pakko kuvata tämä ylläoleva. Alla taas meidän menumme, eli iltapäiväteehän oli kyseessä, kakkukerroksessa tarjolla tällaisia herkkuja.
Niin, ja paisti oli muuten erinomaista myös!

Mitenkäs teidän viikonloppunne sujui?

November 08, 2014

Lämmityslaitteita Englannin talveen

Suomeen on satanut ensilumi ja päästy nauttimaan jo ihan kunnon talvikeleistä. Minäkin pääsin viime viikolla yhtenä aamuna autonskrabauspuuhiin, lämpötila oli -1,5. Onneksi oli Suomesta ostettu jääskraba tallella!

Vaikka täällä ei juuri lunta ja pakkasta (vielä) olekaan, niin kyllä täälläkin siis jo talvi näkyy. Jos ei muualla, niin kaupoissa, Ottaen huomioon, ettei täällä juuri mitään paukkupakkasia ole, tarjolla on yllättävän hyvä valikoima erilaisia villa-(akryyli)-pipoja, -huiveja ja -käsineitä.

Mutta Suomeen nähden erilaista täällä ei ole pipot ja käsineet, vaan ihan muut tuotteet. Tohvelivalikoima on ympärivuotisestikin aika kattava, mutta näin syksyllä kauppojen valikoimat vähintään kaksinkertaistuvat. Mitäs tuumaatte tästä?

Pieni otos lähistön supermarketista. Vaikka minulla ei tarvetta moisille olekaan eikä tulisi varmaan oikeasti käytettyä, niin tunnustan hiplailleeni näitä tällaisia muutamaankin kertaan.

Ja Englanti ei olisi Englanti ilman kuumavesipulloja. Nekin ilmestyvät kauppojen hyllyille näin ilmojen viilettyä.
Kuka arvaa, mikä tässä on kuvassa?
No sehän on tietysti sellainen lattialle oven eteen laitettava pötkylä - estämään vetoa siis. Nämäkin suosittuja sesonkituotteita täällä.

Kuinkas kylmä täällä sitten oikein onkaan? No, tänään on ollut sellainen mukava +13 ja vesisadetta (ja ihan himskatin kova ja kylmä tuuli). Ja kyllä, tuo on ulkolämpötila, vaikka joku voisi noista ylläkuvatuista varusteista saada kuvan, että sisälämpötilasta tässä puhutaan. Ei sentään, enkä nyt ota kantaa paikalliseen rakennustapaan tässä yhtään, mutta jos suuntaatte tänne näin kylmemmän sään aikaan, kannattaa pitää nämä perinteiset lämmikkeet mielessä.

Oletteko te joskus turvautuneet kuumavesipulloon?

November 05, 2014

Thank you for the Music

Paikalliset aamuradiot alkoivat kyllästyttää. Ihan tosissaan. Samalla tuli vähän ikävä suomenkielistä musiikkia automatkan ratoksi, varmaan johtuu Vain elämää -kurkisteluista viikonloppuna netistä. Mutta voihan, jennivartiaiset ja muut ovat kaikki Suomessa. Mikä neuvoksi?

Vaan kun hätä on suurin, on apukin lähellä - Juniorin lastenlaululevy! Eikä mikä tahansa levy, vaan Rajaton-lauluyhtyeen Suomen Lasten Lauluja

Jos joku ei tiedä, niin kyseessä on siis a cappella -lauluyhtye, joka on tehnyt aivan mahtavaa musiikkia jo vuosia, mukaan on mahtunut Abbaa ja Queeniä ja perinteeksi muodostunutta joulukiertuetta ja muita huikeita juttuja. Ja siis myös lastenlauluja.

No, täytyy valitettavasti myöntää, että Juniori ei ole ko. esityksistä niin hirveän innostunut ollut ainakaan toistaiseksi, mutta mitäs, yksinhän minä sitä työmatkaa ajan, eli itsehän minä saan matkamusiikkini valita. Tänään siis soi autossa muun muassa Päivänsäde ja Menninkäinen, Hyvin hiljaa ja Etkö ymmärrä. Ja soi varmaan huomennakin.

Millaista on teidän matkamusiikkinne?

November 02, 2014

Rätinää ja pauketta

Tuskin on Halloweenista päästy, kun on jo seuraava juhla käsillä. Vaan näinä pimeinä marraskuun (niinpä!) iltoina ei auta valittaa - ja kukapa valittaisikaan, kun kyseessä on  nimittäin Guy Fawkesin ja ruutisalaliiton muistelot eli bonfire night ja sen ilotulitukset?

Viime vuonna ihastelimme ilotulitusta ja sivistimme itseämme illan historialla, tänä vuonna oli testissä uuden kylän tarjoomukset. Lapsille oli tietysti myynnissä valomiekkoja ja muita härpäkkeitä, ja mekin sitten sorruimme sellaiseen. Kuulemma miekkaan voi sentään onneksi vaihtaa patterit, joten eiköhän se päädy johonkin varastolaatikkoon, josta se kaivetaan esiin sitten taas ensi vuonna. Tai jo uutena vuonna.

Illan aluksi kaupungin pormestari sytytti kokon. Ja komea kokko olikin, joukossa oli myös pieniä ilotulitteita, lähinnä pauketta ja "isomman kokoisia tähtisadetikkuja".
Kokon hiipuessa käynnistyi sitten illan kohokohta, ilotulitus. Joka on tietysti tällaiselle amatöörivalokuvaajalle ihan mahdoton tehtävä, taisi olla zoomisormikin hiukan liian herkässä, mutta laitanpa nyt kuitenkin pari kuvaa tähän.

Oli aivan upea show! Parinkymmenen minuutin ilotulitus ja jotain vielä parempaa - Juniorin ilmeet, kun hän katsoi ilotulitusta. Melkein jo ajattelin ostaa liput ensi viikonkin ilotulitukseen ihan vaan sen vuoksi. Niin, nämä ilotulituksethan eivät siis todellakaan olleet tässä, tarjolla on toinen toistaan upeampia esityksiä, ja tässä meidänkin pikkukaupungissamme tämän kaupungin ja Lions Clubin järjestämän illan lisäksi on tulossa ainakin paikallisen krikettikerhon ilta.

Mukava päätös lauantaille. joka meillä olikin tällä kertaa varsin vauhdikas: aamulla hurautimme Suomi-kouluun, iltapäivällä vietettiin tarhakaverin synttäreitä paikallisessa puuhalassa, ja sieltä sitten vielä siis rakettien rätinään ja paukkeeseen. Paljon mukavia asioita taas yhden päivän aikana.

Miten teillä on viikonloppu sujunut?