December 21, 2015

Kevät joulukuussa

"Taas valkeata jouluaa..."

Niinpä, vaan turhia taitavat olla toiveet. Joulukuu on ollut täällä Englannissa poikkeuksellisen lämmin. Lämpötilat ovat olleet suomalaisittain jopa kesäiset, päivälämpötila noin 15 asteen molemmin puolin, ja yötkin ovat olleet niin lämpimiä, että autoa ei ole yhtä aamua lukuunottamatta tarvinnut skabailla. Kuulemma lämpimin talvi 70 vuoteen. On jopa niin lämmin, että narsissit kukkivat Lontoossa, monta kuukautta etuajassa.

Meidän pihallamme eivät kuki narsissit, mutta olen tuota puutarhani ylpeyttä, magnoliaa, seurannut, ja tuolta se näyttää. Hiukan huolestuttaa, että mitä jos tuo nyt pukkaa ihan tosissaan kevätkasvuun ja kukintaan - ja sitten tuleekin kovat pakkaset?

Säätieteilijät tosin lohduttavat, että kylmempää ilmaa ei ole luvassa, ja että näillä mennään koko talvi. Mikäpä siinä, kyllä tämä kelpaa. En varsinaisesti kaipaa talvitakkia ja -saappaita. Kunpa vain sade lakkaisi ja aurinko pilkahtelisi hiukkasen useammin...

Niin, ja ensi vuodesta tulee kuulemma sitten ennätyslämmin.

BBC: Why is it so mild?

December 19, 2015

Joulukranssit 2015

Lauantai ja kuulkaapa ihan auringonpaistettakin! Näinä pimeinä kuukausina, kun töihin mennessä on pimeää ja töistä tullessa on pimeää, on kyllä ihanaa nähdä päivänvaloa, saati sitten ihan oikeaa auringonpaistetta! No, ei sitä kovin kauaa kestänyt, mutta sen verran kuitenkin, että ehdin tehdä pienen kävelylenkin ja kuvata teille tämän vuoden joulukranssimuotia.
Joulukranssit ovat tänä vuonna suuria ja runsaita, ja joukossa oli myös hauskoja ja kekseliäitä versioita, kuten vaikkapa tuo yläkuvan oikean alakulman pallokranssi, josta minulle tuli mieleen joulupallojen lisäksi myös pääsiäismunat ja ihan kesäisetkin tunnelmat.
On mukavaa nähdä, kuinka naapurusto on virittäytynyt joulutunnelmaan kransseihn ja jouluvaloin. Olemme monena iltana Juniorin kanssa kotiintullessa ajaneet pidempää reittiä naapuruston läpi ihan vaan jouluvaloja ihastellaksemme. Englantilaiset jouluvalot vilkkuvat ja välkkyvät, mutta enimmäkseen ainakin meidän alueellamme ovat kuitenkin ihan maltillisia ja hyvällä maulla toteutettuja. Oma lukunsa on sitten erilaiset jouluvalotempaukset, joita meidänkin kylällämme kuulemma on. Näissä siis talo on koristeltu yllinkyllin ja ylenmäärin erilaisilla valoilla ja koristeilla jonkin hyväntekeväisyyskampanjan hyväksi. Valoja ihastelevat voivat tehdä lahjoituksen suoraan talon pihalla olevaan (hyvin lukittuun) lippaaseen. Hyväntekeväisyydestä olen kirjoitellut muutamaan kertaan aiemminkin, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Onko teillä lukijoilla joulukranssi? Miellyttikö jokin näistä enkkuversioista silmää?

PS. Viimevuotinen kranssikatsaus täällä - ja olipa yksi tämän vuoden katsauksen kransseista miellyttänyt omaa silmääni jo vuosi sitten.

December 13, 2015

Puuhasteluja - Joulusukat

Täällä Englannissa ystävien muistaminen kortilla on todella tärkeää. Työpaikalla kerätään nimet synttärikorttiin kaikille ja joka vuosi, ja jouluna tietysti annetaan kaikille joulukortit töissä ja ystäväpiirissä. Ja sähköpostikortteja ei tietenkään lasketa, vaan ihan oikeaa pahvia sen on oltava. Korttien tekeminen ei nyt kuitenkaan niin kovasti houkutellut, teki mieli puuhailla jotain muuta. Sain syksyllä sopivasti käsiini kivan käsityöohjeen, joten joulukorttipajan sijaan meillä olikin tänä vuonna virkkausnurkkaus, jossa syntyi kortin kylkeen joulutervehdykseksi tällaiset jutut.
Pienet joulusukat, juuri sopivat kahdelle suklaakonvehdille. Nämä on siis virkattu, käytin jumbolankaa ja kutosen virkkuukoukkua. Tosi helpot ja nopeat tehdä eli vielä ehtii jouluksi. Käsityöohje kokonaisuudessaan on joulukalenteri, jossa näiden sukkien lisäksi on myös pieniä käsineitä, mutta minä siis nyt innostuin tällä kertaa vain näistä sukista - ja suomalaisesta joulusuklaasta. Ohjeen voi ladata ilmaiseksi täältä (englanniksi).

Mukavaa adventtisunnuntaita!

December 10, 2015

Ulkosuomalaisen suomalaisia jouluherkkuja

Itsenäisyyspäivään on minulla kuulunut jo vuosia joulunajan ensimmäiset joulutortut. Niin tänäkin vuonna, tosin hiukan ulkosuomalaisella vivahteella, sillä kun Suomalaisen Kirkon joulumyyjäiset jäivät tänä vuonna väliin, niin mistäänhän en tietenkään saanut käsiini luumumarmeladia. Onneksi kun hätä on suurin, ovat Suomi-Äidit lähellä - facebookissa. Sieltähän sitten poimin vinkin jos toisenkin sen oikeanlaisen hillon keittoon.

Jep, tänä vuonna joulutorttuihin tuli ihan omatekoista luumumarmeladia, ja on muuten helppoa ja hyvää. Paikallisesta taikinalevystä tulee 12 pientä joulutorttua, ja ne olivat meidän kolmen hengen taloudessamme kadonneet (kaksi on vielä jäljellä) muutamassa tunnissa. Juniorikin söi peräti kolme!

Keitä kattilassa noin 10 kpl/100 g kuivattuja luumuja noin puolessa desissä vettä (lisäilin vettä pitkin keittämistä, yhteensä meni varmaan desi), lisää joukkoon puolisen desiä sokeria, pieni kanelitanko ja tilkkanen vaniljauutetta. Keitä sekoitellen noin 20 min, kunnes luumut ovat pehmenneet ja seos mukavan sakeaa. Soseuta halutessasi sauvasekoittimella, itse en tätä tehnyt, koska olin jo leikellyt luumut pienempiin osiin ja ne olivat pehmenneet niin, että rikkoutuivat ihan kapustallakin. Terästin marmeladia vielä pienellä tilkalla appelsiiniuutetta, ja se sopikin siihen erinomaisesti. Ensi kerralla kokeilen suositeltua tähtianista. Kardemummaa en täältä löytänyt kaupoista mistään, mutta se kuulemma myös sopii erinomaisesti.

Mukavia herkkuhetkiä!

December 08, 2015

Joulun tuoksua

Meillä alkoi naapurustossa jo heti kuun vaihteessa jouluvalojen ripustus, ja monessa talossa näkyy olevan jo kuusikin koristeltuna. Joulukuusikauppa käy täällä nyt vilkkaana, täällähän voi niitä oikeita joulukuusia ostaa myös ruukkuun istutettuna, jolloin kestävät hiukan pidempään.

Meilläkin ripustettiin jo jouluvaloja, mutta ei vielä pystytetty joulukuusta. Viime vuonna Simba-kissa kiipeili siihen siihen malliin, että hermot alkoi jo olla koetuksella. Joulupuuhissa kokeilin nyt ensimmäistä kertaa tällaista joulumausteilta tuoksuvaa tunnelmanluojaa. Tämä syntyi kuivatuista appelsiineista ja mandariineista, kanelitangoista ja tähtianiksesta. Hedelmien kuivausohje on Kotivinkistä, tosin noita saa ainakin täällä ostaa ihan valmiiksi kuivattuina askartelukaupastakin.


Käyttämäni naru näyttää tässä hiukan rujolta, hassua, sillä luonnossa se ei minua häiritse yhtään, päinvastoin. Se on siis ihan ohutta juuttinarua, ei mitään merimiehenköyttä, niin kuin tuosta voisi ehkä kuvitella. Sen sijaan olisi varmaan voinut käyttää ihan ompelulankaa tai metallilankaa, tai kuumaliimalla ehkä pysyisi ilman lankojakin. Ensi kerralla sitten toisenlaiset viritykset, tänä vuonna tällaisilla tunnelmilla. Ulko-oven jouluseppele kaivetaan esiin heti, kunhan nämä myrskytuulet täällä väistyvät.

December 06, 2015

Nähtävyyksiä: Victoria & Albert -museo

Kävin pitkästä aikaa vähän tuulettumassa Lontoon taide-elämässä. Kun koti ja työ ovat suurkaupungin ulkopuolella, tulee aika harvoin lähdettyä tuonne suurempaan vilinään näyttelyihin tai muihin juttuihin. Syksyllä seikkailimme keskustaan toki muutaman kerran koko perheen voimin, mm. Ripleylle, Ai Weiwein näyttelyyn ja kävimmepä Towerin linnassakin, mutta kyllähän se niin on, että jos haluaa ihan oikeasti nähdä jonkin näyttelyn, ei sinne ehkä kannata ottaa mukaan tuollaista vaahtosammuttimen kokoista, energistä pientä poikaa.

Eikä tähän tämänkertaiseen näyttelyyn taida kannattaa ottaa miestäkään mukaan. Kävin nimittäin Victoria & Albert -museossa katsomassa kenkiä! Shoes - pleasures and pain on kyllä ns. tyttöjen juttu. Vaikka mukana näyttelyssä on myös muutamat miesten kengätkin, ovat ne kyllä täysin sivuosassa, kun päähuomion vievät toinen toistaan kimaltavammat, korkeammat, futuristisemmat tai muutoin huikeammat naisten kengät. Näyttelyssä oli valokuvaus täysin kielletty, joten valitettavasti minulla ei ole teille näyttää esimerkkejä näyttelyssä olevista taideteoksista, mutta sanonpa vaan, että kyllä kannattaa käydä. Diorit, Louboutinit, Pradat, Westwoodit... Oijoi.

Lisää tästä näyttelystä täällä, esillä tammikuun loppuun.
Jos et ehdi tähän näyttelyyn, niin ei hätää, Victoria&Albert -museossa on aina esillä mielenkiintoisia designiin ja muotiin liittyviä näyttelyitä, esimerkiksi aion vielä ennen joulua ehtiä katsomaan Fabric of India -näyttelyn ja samoin ajatuksena on katsastaa intialaisia aarteita Bejewelled Treasures -näyttelyssä. Ja perusnäyttelytkin ovat kyllä ihan katsomisen arvoisia, ilmainen sisäänpääsy. Esillä muotia ja muotoilua plus blingblingiäkin löytyy jalokivihuoneista. Vaikka täällä en ihan niin usein käykään, on tämä Tate Modernin ohella ihan lempparimuseoitani.

V&A:n vieressä on muuten pari muutakin todella mielenkiintoista museota, joihin voi vaikka lähettää muun perheen siksi aikaa, kun itse koluaa V&A:ta. Eikä kannata unohtaa museokauppaa...

Victoria and Albert Museum

December 04, 2015

Sisustusta - Kotitoimisto

Siirtyminen sisätiloihin jatkuu ja samalla siis kodin sisustaminen. Huolellisesti tehty suunnitelma (lue: oho, katsopas, kun on aika vierinyt, tarttiskos tässä tehdä jotain...?) kotitoimistomme sisustuksesta on saatu vihdoin (melkein) toteutettua.

Kotitoimiston haasteena on sen ihan naurettavan pieni koko. Huone siis on yksi talomme makuuhuoneista ja kooltaan noin 2 x 2 m - eli suomalaisten standardien mukaan ei siis käsittääkseni huone ollenkaan. Onneksi tätä huonetta ei meidän taloudessamme tarvita ihan oikeaan makuuhuonekäyttöön, sen sijaan siitä kalustettiin kahden aikuisen työhuone.

Kaksi pientä työpöytää sai väistyä, kun seinää vasten kiinnitettiin pöytälevy, jonka ääreen me molemmat mahdumme tietokoneinemme. Pöydän alle hankittiin molemmille pienet laatikostot, samaa sarjaa, kuin huoneessa jo aiemmin ollut vähän isompi laatikosto. Tämän huoneen väritystä ei tarvinnut miettiä, valkoisuus avartaa pientä huonetta.
Huoneen seinille on matkalla pari vuosien varrella Tate Modernista ostamaani printtiä, joista toinen on tämä Matisse. Valitettavasti kaupasta oli tietysti juuri nyt tämänkokoiset valkoiset kehykset loppu, enkä halunnut mustia, joten odotamme täydennystä sinne kaupan hyllylle. Ihan valmiiksi ei huone siis vielä tullut (onko sisustus koskaan valmis?), tuolitkin varmaankin vielä uusitaan jossain välissä. Mutta kyllä tässä kelpaa tehdä niin töitä kuin harrastuksiakin.

Ei ehkä siltä näytä, mutta huone toimii myös vierashuoneena. Ensimmäinen vieras on jo siinä yönsä nukkunut. Ai missäkö? No, pöydälläpä tietysti!

December 02, 2015

I just called...

Minä ja puhelin emme aina ole se kaikkein paras yhdistelmä. Mies usein huokaa, että minulle on ihan turha soittaa, kun en kuitenkaan vastaa. Ja niinpä se kyllä onkin, puhelimeni on äänettömällä enkä siis todellakaan huomaa, kun minulle soitetaan. Enkä itsekään juuri puhelimellä soita kenellekään, enemmänkin puhelin on minulle väline muuhun viestintään. Luen sähköposteja, facebookia, instagramia, viestitän whatsappissä, selaan nettiä. Appsejäkin on käytössä muutama.

Minulle ei myöskään ole kovin tärkeää, että käytössäni on se viimeisin malli. Puhelimen vaihto tapahtuu minun tapauksessani oikeastaan vain pakon edessä. Ja nyt sitten tuli sellainen pakko.
Ei vielä se, että alkuvuodesta pudotin puhelimeni yhdessä melkein tyhjän kahvimukin kanssa roskikseen, ja tämän kahvikylvyn seurauksena puhelimeni lataaminen oli välillä hiukkasen arvailujen varassa, mutta se, että eräänä kauniina syksyisenä iltana lenkillä ollessani pudotin puhelimeni asfalttiin. Edelleen puhelin kyllä toimi - yllättävää kyllä - ihan hienosti, mutta nyt totesin, että ehkäpä voisi olla aika luopua tästä hyvinpalvelleesta kaverista. Vaihtoa helpotti, että Mies sai töistä uuden puhelimen viestillä, että tästä lähtien firmassa sitten käytetään vain näitä - ja siis Miehen piti luopua muutaman kuukauden ikäisestä omasta kännykästään. Hyvä ajoitus, Susanna kiittää - ja kiukuttelee uuden puhelimen asetusten ja tietojen siirron ja kaiken muun mahdollisen asiaankuuluvan kanssa - käynnissä on tiivis Android-maailman opiskelu.
Muutamassa vuodessa puhelinten koko on kasvanut aika paljon, mikä on tietysti minunlaiseni käyttäjän kannalta ihan mukava juttu. Samoin kuulemma kamera on tässä uudessa paaaljon paljon parempi, sepä nähdään talven mittaan käytössä ja esimerkiksi siellä Instagramissa, jossa olen nimellä lifeinlondonbysusanna.

Millainen puhelimen käyttäjä sinä olet? Onko puhelin sinulle puhelin vai oletko appsihirmu? Mitä ominaisuutta tai sovellusta et vaihtaisi?

November 28, 2015

Lunta ja lasia

Väkertämäni synttärikortin lumihiutaleet eivät ole ainoat lumihiutaleet, jotka ovat ihastuttaneet viime aikoina. Talvesta ja lumesta meitä muistuttaa myös tämä lasitaulu.
Olen yleensä tosi huono taulujen, tai varsinkin niiden ripustuksen kanssa. Tämän vuoksi olenkin sitten usein jättänyt taulut kokonaan hankkimatta ja valokuvat teettämättä tai sitten ne ovat jääneet pölyttymään jonnekin kaapin nurkkaan. Mutta nytpä on vihdoin saatu jotain seinillekin.

Sininen lasihiutale on hankittu edelliskesän Margate-retkellä aivan ihastuttavasta lasipajasta kaupungin aallonmurtajalla. Olen aina ollut heikkona lasiin ja jossain vaiheessa minulla oli esimerkiksi melko mittavakin kokoelma erilaisia lasisormuksia ja -koruja. Niinpä ei ollut yllätys, että tämä sininen lasilumihiutale kiinnitti huomioni välittömästi. Taulun jujuna on, että siinä ei ole lainkaan taustaa, ja se sopii siis sen vuoksi erinomaiseksi ripustettavaksi ikkunaan tai ikkunan väliin, jolloin luonnonvalo saa sen hohtamaan todella kauniisti. Tai sopisi ja saisi, jos olisi sellaiset ikkunat. Meillä nimittäin on ruutuikkunat, joissa tämä lumihiutale ei pääse oikeuksiinsa, joten oli siis etsittävä toinen paikka.
Hetken aikaa taulu oli jo keittiön seinällä, mutta väärässä paikassa ja ripustuskin oli aika hutera, joten korjasin taulun turvallisempaan paikkaan  - piiloon kaapin päälle. Jossa se saikin sitten pölyttyä aikansa ja odottaa uutta inspiraatiota. Nyt lumihiutale muistuttaa meitä Suomen talvesta makkarin seinällä. En ole ihan satavarma, onko tuokaan nyt sitten se lopullinen sijoituspaikka, jotenkin näkisin tuon olohuoneessa, mutta jääköön se nyt sitten vielä harkintaan, olohuoneen sisustus on nimittäin sitten ihan oma lukunsa ja (tulevaisuus-)projektinsa...

November 25, 2015

Korttipajalla - talvinen synttärikortti

Korttipajalla ei ole montaa tovia kulunut kesän ja syksyn aikana, ihan nolottaa, kuinka aika monet juhlahetket on taas menty ostokorteilla. Mutta nyt palataan takaisin ruotuun - Suomen, vaan ei Englannin säät mielessä talvisella synttärikortilla.
Tässä on yhdistetty kimaltelevat jättilumihiutaleet timanttitarroihin ja hopeanauhaan, pohjana tummansininen kortti. Lumihiutaleet ovat lasten askartelusetistä, mutta ihan kivastihan ne tähän aikuisenkin korttiin sopivat. Tämäntyyppinen korttihan sopisi erinomaisesti myös jouluterehdykseksi.

Talvinen teema korttiin tuli synttärilahjasta, joka ei ollutkaan tällä kertaa tavaralahja, vaan elämyssellainen eli synttärisankari vietiin luistelemaan. Luisteluhan ei täällä ole ihan jokamiehen perustaito tai tavanomainen harrastus, mutta näin talviaikaan täällä avataan siellä täällä pieniä tekojääkaukaloita, joihin voi aika suolaista maksua vastaan mennä luistelemaan, yleensä kolmeksi vartiksi. Lumesta ja luonnonjäistä täällä saadaan edelleen ja varmaan koko talvikin vain haaveilla.

November 21, 2015

Valoa!

En olekaan pitkään aikaan kertonut mitään meidän sisustusjutuista. Niin se vaan on, että kesällä puuhataan ulkoasioita ja näin syksyn tullen katse siirtyy taas takaisin sisätilohin. Kotona on nyt valmistunut muutama ikuisuusprojekti, muun muassa keittiön led-valot on vihdoin saatu kokonaan asennettua.

En edes muista, koska tämä projekti alkoi, mutta aikaa siinä kyllä kului ihan kiitettävästi. Mies pähkäili ja mittaili ja tilaili valonauhaa ja aloitti hienosti asennusprojektin, mutta sitten yksi kelallinen valonauhaa olikin rikki. Kaputt. Ei valoja. Olikohan sitten palautusaika kulunut umpeen ja toimittajan valikoimat vaihtuneet vai mikä oli syynä, mutta jouduimme tilaamaan lisää valonauhaa toisesta paikasta. Ja sepä oli tietysti eriväristä. Valkoista kyllä, mutta ihan eriväristä, sinisempää, kuin se aiemmin tilattu ja puoleen keittiöön asennettu. Ja sitten piti hankkia valot myös terassille. Ja asentaa se. Ja sellaista kaikenlaista, ja aina välissä kului hiukan lisää aikaa. Kunnes nyt sitten päivänä eräänä vihdoin saatiin myös keittiöön joka paikkaan valot, ja vieläpä ihan samanvalkoiset valot. 
Lähikuva led-nauhasta.
Led-valonauha on siis asennettu kaappien ylä- ja alareunaan ja kyllä tuli aika hieno, vaikka alkuun olinkin hiukan epäileväinen. Kauhukuvissa minulla siinteli sellainen poikamieskämpän loisteputki-neonvalo-välke, mutta tuollainen lämmin valkoinen osoittautui kyllä minun mielestäni sitten kuitenkin tosi kauniiksi ja valoteholtaankin erinomaiseksi. Näyttää kuvassa hiukkasen kylmemmältä, mitä luonnossa. Kyllä kelpaa nyt näiden valojen alla Juniorin ja minun leipoa talvi-iltoina.

Valoisia talvihetkiä kaikille!

November 20, 2015

Synkeämpi happihyppely

Eilisten happihyppelykuvien yhteydessä totesin, että kuvat valehtelivat ja saivat synkän syyspäivän näyttämään suorastaan kuulaan aurinkoiselta. Tästä valehtelusta innostuneena kokeilin joidenkin samalta lenkiltä olevien kuvien "synkentämistä". Pilvisempien kuvien muokkaaminen mustavalkoisiksi sai tunnelman aivan erilaiseksi, kuin mitä eilen julkaisemissani kuvissa.
Etenkin tuo alempi kuva on suorastaan uhkaava. Onneksi oikeasti ei kuitenkaan ollut ihan näin pimeää ja harmaata.

Ja arjen harmaudesta sitten iloisempiin asioihin eli sehän on taas viikko lopuillaan ja viikonloppu edessä, tattadaa, virkeää viikonloppua kaikille!

November 19, 2015

Happihyppelyllä

Näin pimeän syksyn keskellä ulkoilut jää viikolla valitettavan vähille, kukapa sinne sysipimeään viitsisi illalla enää lähteä. Onneksi kuitenkin voin aina välillä tehdä töitä kotitoimistolta käsin - ja käydä lounastauolla lenkillä. Pieni happihyppely virkistää kummasti. Eilen oli tällainen päivä, ja vaikka en nyt käynytkään juoksemassa, niin kyllä tuollainen kolme varttia maastossa on ihan hyvää kuntoilua sekin. Lähdin aika sokkona ilman suunnitelmaa seuraamaan lähimaaston ulkoilureitistöä ja public footpath -viitoitusta. Varsinaista polkua näissä ulkoilumaastoissa ei lyhyen alkumatkan jälkeen oikeastaan ole, vaan ulkoilureitti kulkee ihkaoikean laitumen läpi - tällä kertaa ei (onneksi) sattunut lehmiä samaan hakaan, niinkin on käynyt. Tältä meillä täällä nyt näyttää.


Onnistuin saamaan näihin kuviin hiukan aurinkoakin - totuuden nimissä on sanottava, ettei sitä kyllä juuri paria pilkahdusta enempää oikeasti näkynyt, pikemminkin aika synkeä ja tuulinen päivä, eikä tuolla myöskään todellakaan ollut noin kuivaa, vaan ihan kumpparit jalassa ja kuralätäköissä kuljin. Näin se kuva valehtelee. Mukavaa loppuviikkoa & muistakaa tekin ulkoilla!

November 17, 2015

Joululahjalaatikko

Kerroin viime viikolla kokoavani pakettia Operaatio Joulun Lapsi -kampanjaan,  ja nyt se on siis vihdoin valmis. Lahjan kokoaminen osoittautui näin ensikertalaiselle lopulta aika haasteelliseksi, laatikko on nimittäin yllättävän pieni! Voi toki olla tällaisen isojalkaisen harhaa, mutta kyseinen kenkälaatikko taitaa ihan oikeasti olla ennemminkin lasten kengille kuin aikuisten... Ihan kaikkea ajattelemaani en siis saanut laatikkoon mahtumaan, mutta aika paljon kuitenkin.
Toinen haaste tulikin sitten siitä sisällöstä. Minulla oli aika selkeä ajatus, mitä laatikkoon laittaisin, mutta sitten tulikin tenkkapoo. Paitsi koko, niin myös annettu ohjeistus kun tulikin yllättäen vastaan. Tai ohjeistuksen erilaisuus, nimittäin suomalaisissa ohjeissa ehdotettiin ohuen paidan lisäämistä pakettiin, mutta englantilaisissa sitä ei mainittu - ja sitten olikin vielä maininta, että "ei muita kuin mainittuja vaatekappaleita" eli käsineet, huivi, sukat (suomalaisissa ohjeissa siis tässä listan jatkona oli se paita). Ja minä kun olin ajatellut parin vaatekappaleen lisäämistä laatikkoon! No, lopulta kyllä lisäsin kuitenkin mukaan laatikkoon pitkähihaisen punaisen paidan, jonka helmassa on kaunis pitsi. Toivottavasti se löytää tiensä perille.
Varsinaista wow-lelua/kappaletta ei laatikkoon ehkä nyt tullut (leikkiikö 10-14 -vuotiaat vielä leluilla?), mutta katseenvangitsijaksi laitoin (tasa-arvonaisena) vaaleanpunaisen muistikirjan, jonka kannessa on teksti "ole itsesi, usko itseesi". Vihon alta laatikosta löytyy hiusklipsejä, pöllökolikkopussukka, pieni kukkapenaali, jossa kyniä, värikyniä ja sellaista, samanlaisin kukin koristeltu toinen muistikirja, kukkatarroja, perhostarroja, hiusharja, hammasharja, hammastahna, dödö, pesulappu, laventelisaippua ja suht iso karkkipussi. Ja se paita.

Tavaroiden lisäksi laatikkoon sujahti yhdessä Juniorin kanssa täytetty kirje (valmis lomake siis),  jossa kerrotaan meistä lähettäjistä - tai siis lähinnä Juniorista. Mistä ollaan ja lempipuuhat ja sen sellaista. Meillä olikin oikein hauska hetki Juniorin kanssa kirjettä kirjoittaessa.

Vaikka lahjapaketin kokoaminen ei siis mennytkään ihan niin suitsaitsukkelaan, mitä ensin luulin, koin laatikon sisällön miettimisen ja hankkimisen ja etenkin pakkaamisen mukavana johdatuksena jouluun. Taisinpa jotain joululaulua siinä hyräilläkin... Ehdottomasti siis mukaan myös ensi vuonna. Ja nyt glöginkeittoon!

November 15, 2015

Loppusyksyn pihatöitä

Havahduin taas ihan yhtäkkiä, että sehän on jo marraskuu puolivälissä! Suomessa, ainakin osassa, maa valkoisena! Mitäs siellä puutarhassa pitikään...? Nyt, kun sattui sateeton sunnuntai, niin eikun pihahommiin vaan.

No, laventeli on odottanut leikkaamista jo jonkin aikaa. Minulla on etupihalla portinpielessä laventelit, joiden toivon jatkossakin pysyvän kauniina ja suhteellisen sopusuhtaisen kokoisena. ”Mestaripuutarhurin” on helppo antaa hyviä ohjeita Suomessa viihtymättömän kasvin suhteen, mutta laventeli siis leikataan syksyllä kukkimisen jälkeen. Meillä siis vielä hiukan myöhemmin, mutta leikattu on siis kuitenkin. Nyt jännätään talvehtimista. 

Toinen syyspuuha oli tietysti tulppaaninsipulien istuttaminen. Ensi keväänä meidän pihaan odotellaan upeata vaaleanpunaisten ja yön kuningattarien eli tumman violettien tulppaanien kukkaloistoa. Samoin sinisiä iiriksiä pitäisi nousta esiin.
Viime vuonnahan laitoin maahan myös muutaman valkosipulinkynnen. Ne kasvoivat kyllä hienosti, mutta jäivät sitten villiintyneen tomaatin jalkoihin, ja saimme nauttia vain yhdestä, varsin pienikokoisesta valkosipulista. Se oli kyllä kaunis, mutta tosiaan aika minikokoinen. Nyt, kun tomaattia ei enää ole ja valkosipulilla tilaa, on ilmeisesti maahanjääneet sipulit kasvaneet ja tehneet aika monta versoa. Karsin näitä vähän, että näillä olisi tilaa kasvaa, niin katsotaan, ehtiikö nämä vielä kasvaa ennen ihan oikeaa talvea tai jopa talven yli. Taidan kyllä laittaa viereen pari ihan uuttakin ensi vuotta varten.

Lehtien haravointia tai kasvien pakkassuojausta ei meidän pihassamme tarvitse tehdä. Yleisen siisteyden vuoksi kiskoin kuitenkin kasvimaalta ylös muun muassa basilikan, se kun ei selviä talven yli. Samoin lapioin mintunkin ylös, mutta sehän kyllä sieltä nousee taas keväällä.

Aiemmin syksyllä istuttamani syklaamit näyttävät edelleen ihan kauniilta ja saavat siis jäädä ruukkuihin. Niidenhän pitäisi kestää kylmääkin, mutta en ole ihan varma, säilyvätkö ihan koko talven yli. Sepä jää nyt sitten nähtäväksi. Etupihan ruukkujen callunat ainakin tuovat huikan väriä talveen. Siellä näkyi toisessa ruukussa olevan ihan uusia krassintaimiakin, se ja nuo valkosipulit kertovat teille, kuinka lämmintä täällä siis todellakin edelleen on. 

Miten teillä on varauduttu talveen? Vai onko talvi jo tullut?

November 11, 2015

Operaatio Joulun Lapsi

Näin joulun alla (kyllä, nyt voi jo sanoa näin) aktivoituvat tietysti kaikkien ostosparatiisien lisäksi myös erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt. Olen joskus aiemminkin kertonut, kuinka täällä Englannissa hyväntekeväisyydellä on huomattavasti suurempi ja näkyvämpi rooli ihan jokaisen arjessa. Erilaisia second-hand -kauppoja on pilvin pimein ja vaatetta ja muuta tavaraa kerätään ihan kotiovelta noutamalla ja keräyksiä löytyy ihan varmasti jokaiselle, joka vaan haluaa osallistua.

Myös koulussa hyväntekeväisyys näkyy. Rahaa kerätään paitsi koululle itselleen, myös koulun kautta muihin hyviin kohteisiin. Tänä syksynä on ollut jo ainakin ruokakeräys ruokapankille sadonkorjuujuhlan merkeissä ja koulun tukiyhdistyksen elokuvailtapäivä koulun tukemiseksi, ja tahti siis nyt vain kiihtyy. Tällä viikolla esimerkiksi lapset saavat tuoda kouluun nallen, lahjoitusta vastaan tietysti, suositus vähintään yksi punta. Koulun omien keräysten lisäksi koulun kautta voi osallistua myös muihin keräyksiin, kuten nyt esimerkiksi kenkälaatikkokeräykseen eli Operation Christmas Child -keräykseen.

En osallistu niin kovin moneen keräykseen, mutta tähän lähden mukaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Keräyksessä pakataan lahja kenkälaatikkoon ja Samaritan's Purse -järjestö toimittaa lahjan apua tarvitsevalle lapselle. Lahjan antaja voi valita, kokoaako lahjan tytölle vai pojalle sekä lahjansaajan ikähaarukan. Itse kokoan pakettia 10-14 -vuotiaalle tytölle.

Suomessa vastaava keräys kulkee nimellä Operaatio Joulun Lapsi ja sen organisoi Patmos lähetyssäätiö. Lahjat toimitetaan Suomesta Romaniaan ja Moldovaan. En ole kaikista (itse asiassa monestakaan) asioista Patmoksen kanssa samaa mieltä, mutta tähän keräykseen kyllä kehotan kynnellekykeneviä osallistumaan. Keräysaika on NYT, useissa keräyspisteissä paketin viimeinen jättöpäivä on 15.11.

Lisätietoja Suomen Operaatio Joulun Lapsesta - Englannin vastaavasta lisää täällä.

November 08, 2015

Kummallista

Unohdin puhelimeni kotiin ja piti mennä ulos lounaalle. Kamalaa. Tiedättehän, yksin liikkeellä, ilman pakopaikkaa. Mitä sitä oikein voi kahvilassa tehdä, jos pitää vaan istua yksin, eikä voi jutella kenenkään kanssa tai räpeltää puhelimensa kanssa? Pitää vaan istua hiljaa ja katsella ympärilleen, niin kuin se olisi ihan luonnollista. No eihän se ole.
Vieressäni istunut nainen näytti kovin tärkeältä ja sosiaaliselta puhelimensa kanssa. Hänellä on varmasti elämä. Kurkkasin. Hän pelasi candy crashia.

Miltä minä näytin siinä istuessani, kun vain join kahvia? Varmasti hyvin oudolta. Epänormaalilta. Olin musertunut.

Onneksi puolivälissä kahvikupposellistani keksin kaivaa laukustani muistivihon ja kynän, ja luonnostella tämän postauksen. Näytin varmasti tosi tärkeältä ja tehokkaalta.

Kuvan gingerbread latte (nam nam) on kuvattu seuraavalla kahvilakeikalla eli eilen lauantaina, kun odotin Juniorin Suomi-koulun päättymistä ja kirjoitin tämän postauksen. Tällä kertaa minulla oli mukanani puhelin, tietokone, kamera ja muistivihko. Enkä tuntenut oloani yhtään omituiseksi. Kummallista.

November 06, 2015

Marraspimeää

Voi kääk, ei voi muuta sanoa. En tiedä, onko lomaltapaluu tällä kertaa jotenkin erityisen hankalaa vai marraskuun sateet ja pimeys vai mikä on, kun takana on jotenkin ihan kamalan vaikea viikko. Olen tällä viikolla joka ikinen aamu herännyt neljän aikoihin pystymättä enää nukkumaan, eli väsymys alkaa näin loppuviikosta olla ihan järkyttävä. Eilen koitin viedä Junioria iltatoimille, mutta pinna kiristyi ihan puhtaasta väsymyksestä niin, että totesin Miehelle, että nyt ei pysty, ja hänpä sitten hoiti homman. No, luin minä sentään iltasadun. Tapaisen.
Lisäksi viikon aikana on kulunut tuota kuvassa näkyvää herkkua - no, aika paljon. Kyllä tuo Fasun suklaa sitten vaan on hyvää! Tuo varsinainen talvimaku vielä odottaa maistamista, mutta olen ihan varma, että maistuu.

Vaan onneksi on viikonloppu, ohjelmassa on ainakin Suomi-koulua, kaverisynttäreitä ja grillaamista (näillä näkymin vesisateessa, mutta todennäköisesti se ei miestä hetkauta, ”ny rillataan”). Suomi-koulun osalta jo päätin, että kaikenlaisen kaupungilla sinkoilun sijasta minä suuntaan Juniorin oppitunnin ajaksi johonkin paikalliseen kahvilaan ja istun latteni kanssa ihan kaikessa rauhassa stressaamatta yhtään mistään.

Hyvää viikonloppua!

November 03, 2015

Mamuna maailmalla, osa 2

Kirjoitin kesällä ulkomailla-asumisen kääntöpuolista. Siitä, kuinka ikävöi perhettä ja tuttua kaurapuuroa, kuinka etääntyy ystävistä, kuinka ei tiedä, mistä kaikki Suomessa puhuvat. Arkailin silloin sen kirjoituksen julkaisemista. Tämän kirjoituksen julkaisemista olen arkaillut sitäkin enemmän.

Olen yhä täysin samaa mieltä aiemman kirjoitukseni kanssa, mutta samaan aikaan minua on alkanut vaivata pelko.

Sillä se Suomi, josta luen päivittäin suomalaisista lehdistä, ei ole minun Suomeni.

Miten kukaan voi selittää itselleen, että on ihan oikein heittää alaikäisiä lapsia polttopulloilla?!

Miten kukaan voi selittää itselleen, että on ihan oikein heittää ketään polttopuilloilla? Miten kukaan voi selittää itselleen, että on ihan oikein hyökätä toisen kimppuun, huutaa ja solvata toista, täysin tuntematonta ihmistä? Miten kukaan voi ihan oikeasti olla sitä mieltä, että jokin tietty passin kannen väri tekee ihmisestä paremman tai huonomman kuin toisesta?

Nämä ihmiset, jotka haluavat ”suojella Suomea terrorismilta ja fanatismilta” ovat tähän asti itse olleet niitä ainoita, jotka ovat tehneet terroritekoja ja olleet niitä fanaatikkoja.

Monokulttuurisuus. Mitä se on? Ei sellaista ole olemassakaan. Suomi on monikulttuurinen maa, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja se on hyvä asia.

Oman maan kansalaisten asiat ensin kuntoon. Onko naiivimpaa, kuin kuvittelu, että turvapaikanhakijoista aiheutuvat kulut olisivat jotenkin pois eläkkeistä tai työttömyyspäivärahoista, tai että jos kaikki turvapaikanhakijat käännytettäisiin heti rajalta pois, jostain sataisi kahmalokaupalla satalappusia suomalaiseen terveydenhuoltoon? Se ei vaan mene niin. Eläkkeet eivät nouse senttiäkään, vaikka kaikki pakolaiset ja turvapaikanhakijat lähtisivät Suomesta tällä sekunnilla. Koulut eivät saa euroakaan enempää rahaa. Ja sitäpaitsi kaikkien suomalaisten asioita ei saada ikinä "kuntoon". Ei tule tapahtumaan.

Elintason perässä muuttavat. Tietysti. Tottakai turvapaikanhakijat ovat muuttaneet saadakseen paremman elämän. Turvallisemman, paremman, taloudellisestikin rikkaamman. Niinhän ihmiset tekevät. Miksi on huono asia, että ihmiset haluavat itselleen ja lapsilleen parempaa? Enkä voi ymmärtää, miten turvapaikanhakija muka eläisi "ylellistä elämää" tukien varassa, kun suomalainen työtön ei samalla ja suuremmallakaan rahalla kykene muuta kuin "kituuttamaan köyhyysrajalla"? Luulenpa myös, että nämä "älypuhelimiin ja merkkivaatteisiin" sonnustautuneet koulutetut tulijat eivät muutenkaan tyydy elämään yhteiskunnan elätteinä.

Minusta on kriittistä se, ettei näitä koulutettuja työikäisiä ja -haluisia ihmisiä passivoida ja eristetä vastaanottokeskuksiin. Et saa tehdä töitä, vaikka haluaisit. Et saa edes laittaa ruokaa vokin muille asukkaille, et edes palkatta. Pelit ja leikit ovat ihan hyviä nekin, mutta tulijoille on aktiivisesti opetettava suomea, Suomen kulttuuria ja käytöskoodeja, lainsäädäntöä ja toimintatapoja, ja kannustettava työnhakuun ja yrittäjyyteen. Tulijoita ja paikkakuntalaisia on aktiivisesti saatettava yhteen ja tutustumaan toisiinsa ja siten autettava tulijoita kotoutumaan ja luotava mahdollisuuksia työllistymiseen ja työllistämiseen. On saatava kuntalaiset vastaanottokeskukseen ja vastaanottokeskuslaiset kuntaan. Tämä vaatii työtä ja vie aikaa, mutta kotouttamisessa ei saa epäonnistua.

Ulkomailla asuessa on vaarana, että alkaa nähdä kaiken kotimaahansa liittyvän vaaleanpunaisten lasien läpi. Se ihana kaukainen kotimaa, jossa kaikki on hyvin ja kaunista ja mahtavaa, ja tämä paha ulkomaa, josta ei saa edes ruisleipää. (Kyllä, minä kehtaan ulkomaillakin kaivata kotimaani ruokaa ja jopa ihan haukkua tätä paikallista jauhomössöä. On muuten jännä, kuinka äkkiä aiemmin syömäkelvottomaksi haukuttu laitosruoka onkin muuttunut gourmet-tason ateriaksi.) Valitettavasti tämä sama vaaleanpunaisten lasien ilmiö on mahdollinen - ja hyvin tyypillinen - myös, jos ei koskaan pysähdy katsomaan omaa kotimaataan muualta käsin.

Suomi on ollut minulle hyvä maa. Olen kiitollinen suomalaiselle yhteiskunnalle saamastani koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisesta kasvamis- ja elämisympäristöstä. Olen ollut iloinen veronmaksaja. Mutta kun nyt katson, mihin suuntaan Suomi on menossa, minä pelkään. Pelkään, että se suomalainen yhteiskunta ja arvomaailma, jossa minä olen kasvanut, on murentunut. Pelkään, että Suomen minuun tekemä investointi jää pysyvästi ulkomaille. Pelkään, että minä en haluakaan muuttaa takaisin.

November 02, 2015

Se aika vuodesta

Se on taas se aika vuodesta, kun täällä rätisee ja paukkuu. Englantilainen ilotulitusaika. Kyllä on ihan mahtava juttu, meidän perhe tykkää! Kävimme taas koko perheen ja puolen kylän voimin kaupungin järjestämässä tapahtumassa katsomassa ehkä suurimman ikinä kokon polttamista ja upeaa ilotulitusta. Mikä olisikaan parempi tapa tuoda valoa ja väriä syksyyn?

Miksi täällä sitten nyt ilotulitellaan? Marraskuun alussa muistellaan Guy Fawkesia ja ruutisalaliittoa, joista löytyy superlyhyt tiivistelmä aiemmassa postauksessani ja googlaamalla tietysti löytyy varmasti runsain määrin lisää aiheesta. Kyllä historia on sitten ihmeellistä (kuunnelkaapas lapset sitä hissanmaikkaa)!

Mukavaa alkanutta viikkoa!
PS: Englanninmatkaajille vihjeeksi, että näitä ilotulituksia on nyt tarjolla joka niemessä ja notkossa, kannattaa poiketa!

October 31, 2015

On the Road - Nature Trail in Finland

Greetings from England, we are back from our lovely half term holiday in Finland. One of the highlights of our holiday this time was a hike in Suurisuo ("big swamp" wetlands) nature trail in Janakkala where we got to walk on boardwalks at wetlands and in a Finnish forest. I know, we Finns, we are crazy.

As it is end of October you can expect the weather in Finland to be a bit chilly and so it was, -6 C in the morning, a little warmer in the afternoon, but with amazing sunshine. Refreshing! Mind you, it is not really as cold as it sounds, it is just a matter of what you wear - layers, proper winter jacket, gloves and beanie are needed and you'll be just fine.
Wetlands.


The autumn light was just magical. I hope you can see a glimpse of that magic in the pictures I took. These pictures haven't been modified at all, everything you see is exactly how it was in real life.

Our trail first led us to wetlands where we walked on duckboards and then through a forest to a bird-watching tower where we enjoyed our yummy packed lunch - Finnish rye bread, coffee and buns. Delicious! And even better when enjoyed outdoors.
Finnish rye bread.

Leading the team. Vaari (granddad) trying to keep up.
Junior was really excited about the walk and not just because he got to lead the whole group. Junior set the pace and ho ho that was a good pace, the grown-ups really had to work to keep up with him. Obviously we didn't go too far, only about 1,5 km in total. Just enough to feel that frost.
Frost made the forest look enchanted.

  
For us this was a brilliant way to see the family. Instead of sitting on a sofa and drinking coffee indoors we got to enjoy the beautiful wild Finnish nature in good company and get some fresh air, too. Thank you, lovelies, for this wonderful day!

October 27, 2015

Mitä meillä on tehty?

Tähän mennessä on
  • tehty minisightseeing-kierros Helsingissä
  • vietetty vauhtisynttäreitä
  • matkustettu bussilla
  • leikitty ninjaa
  • käyty passikuvassa ja poliisiasemalla
  • leikitty leikkipuistossa
  • saunottu
  • leivottu pipareita ja muffinseja
  • ihasteltu pimeässä hohtavaa luurankopyjamaa (jota todennäköisesti ei riisuta muutamaan päivään)
  • hypitty trampoliinilla
  • tehty hiekkaliukumäki
  • väritetty lehmä
  • tehty pahvilaatikkolentokone.
Muun muassa.


Syysloma.



October 24, 2015

Kehittyneempää maksuliikennettä

Sarjassamme Englannin kummallisuuksia. Saatatte ehkä muistaa, kuinka kerroin mielestäni täkäläisten ihan oikeasti aikas näppärästä veroilmoituspalvelusta. Ja kuinka sain veronpalautusta - ihan tuli shekki postissa kotiin. Molemmista täällä.

No, tällä viikolla sitten muistin yhtäkkiä, että himskatti, se shekkihän on vielä lunastamatta. Kuinkahan paljon näitä muuten jää lunastamatta? Se nimittäin pitää lunastaa kuuden kuukauden sisällä. Ei muuta kuin shekki kassiin – ja varmuuden vuoksi passi ja melkein otin sen kuuluisan kaasulaskunkin, mutta en nyt tähän hätään sellaista löytänyt – ja kohti pankkia. Ja mitä sieltä löysinkään? Todellakin, shekkien tallennusautomaatti!

Kyllä, automaatti shekkien rahastamista varten. Täälläkin maailmankolkassa on ilmeisesti jossan vaiheessa havaittu, että shekit ovat jokseenkin työläitä, mutta sen sijaan, että täällä olisi missään vaiheessa harkittu näistä muinaisista maksuvälineistä luopumista, on täällä päinvastoin kehitetty lisää teknologiaa näiden paperinpalasten käsittelemiseksi.

Homma toimii niin, että ensin täytetään paperilipuke (kyllä, paperia, ihan kynällä) ja sitten tämä lipuke syötetään yhdessä shekin kanssa automaattiin ja sitten vielä työnnetään pankkikorttikin sisään masiinaan. Automaatti sitten hetken raksutettuaan tunnistaa lipareen ja shekin tiedot ja tallentaa rahat automaattisesti tilille. Ja ihan siis jo seuraavana päivänä. Tai ainakin siis näin sen pitäisi toimia, en ole vielä tilitietoja tarkistanut.

Kyllä teknologia on sitten ihmeellistä!

Toim huom. Haluan huomauttaa, etten tällä(kään) kirjoituksella mitenkään halua vaikuttaa siltä, että pitäisin Iso-Britanniaa millään muotoa vanhanaikaisena tai vastaavasti Suomea kehityksen kärkimaana, vaan haluan ihan viattomasti ja puolueettomasti tuoda esiin näiden kahden maan erilaisia näkökantoja maksuliikenteen kehittämiseen.

October 22, 2015

Kahvia ja maitoa

Olette varmaan huomanneet, että minä tykkään käydä kahviloissa. Lompakosta löytyy kolmen kahvilan kanta-asiakaskortti ja päivän lounas on vähän liiankin usein latte ja panini. Siksi voikin olla pieni yllätys, että en sitten kuitenkaan ole sen kahvin suhteen niin turhantarkka.

Ennen muinoin join suodatinkahvini mustana ja ilman sokeria, mikä kuulemma oli "naisille epätyypillistä" (erään proffani kommentti). Sittemmin, ei tosin tämän kommentin vuoksi, olen alkanut lisäämään kahvini joukkoon lorauksen maitoa, mutta kyllä se mustanakin menee. Sokeria lisään vain, jos eteen sattuu normaalia kitkerämpi kupillinen. Sekin siis yleensä kyllä uppoaa.

Jossain vaiheessa sitten kuvioon astui espresso, johon tapaan päättää ravintolaillallisen. Juon sen ihan sellaisenaan ilman sokeria, shottityyliin. Mukava päätös hyvälle aterialle, hyvä ruoansulatukselle ja myöskin selvittää hiukan ajatuksia, jos vaikka on tullut nautittua hiukkasen liikaa ruokajuomia.
Nykyisin olen enemmän latteihminen. Sehän on siis kaksi desiä kuumaa maitoa ja tilkka vahvaa kahvia. Juon sen rasvattomaan maitoon tehtynä (englanniksi muuten "skinny latte"), kun olen rasvattomaan maitoon muutenkin tottunut. Maidon suhteen olenkin tarkempi kuin kahvin, rasvaton maito nyt vaan maistuu minusta paremmalle kuin täysmaito. Kahviloissa lattensa voi myös maustaa erilaisilla makusiirapeilla ja tietysti näin halloweenaikaan Starbucksin kurpitsalatte on ihan ehdoton, nam nam.

Vaikka kahvilan kahvi tietysti onkin ihanaa, ei vähiten kahvilassa istumisen vuoksi, ovat elämän tosiasiat (eli ajanpuute ja sittenkin valitettavan rajalliset rahavarat) ajaneet minut myös pikakahvimaailmaan. Sitä perinteistä pikakahvimurukahvia en sentään juo, siinä menee minun rajani, mutta nescafen latte- ja cappuccinojauheet ovat kyllä kovassa käytössä. Näistä sekoittelen itselleni aamuisin termarikahvin, jota sitten nautin autossa liikennevaloissa istuessani.

Ei siis niin kovin nokonuukaa, mitä kahvia kupista löytyy. Sanottakoon vielä, että vaikka täällä Englannissa asustankin, niin teetä en ole vieläkään oppinut juomaan, kahvia sen olla pitää.

Miten sinä juot kahvisi?