April 28, 2015

Värejä ja kirjoja

Viikonloppuna aamu valkeni sateisena, joten siinäpä sitten keksittiin pikapikaa korvaavia toimintoja Juniorin viihdyttämiseksi. Piirtäminen ja tarrat ovat onneksi aina yhtä hauskoja juttuja, ja niiden parissa vietettiinkin ihan mukava - no, puolituntinen.
Juniorilla on värityskirjojen kuvioiden värittämisen vaatima koordinaatio vielä hiukan hakusessa, joten hän ilmoitti nyt tällä kertaa, että "äiti värittää". Tuumasta toimeen, äiti sitten väritti, mitäs pidätte vaaleanpunaisesta Minionista?
Sille pitää nyt kuulemma piirtää silmäripset. Sehän on nyt tyttö, koska se on vaaleanpunainen. Pojat eivät ole vaaleanpunaisia. Kuulemma.

Mutta siitä värittämisestä. En muistanutkaan, kuinka mukavaa se on. Rauhoittavaa. Sopivan luovaa (minähän siis en osaa oikeasti piirtää ollenkaan). Olin kyllä lukenut aikuisten värityskirjoista, ja kuinka ne ovat nyt hurjassa suosiossa ja myyvät miljoonittain, mutta... Vaan pitipä minunkin sitten lounastunnilla käydä kirjakaupan kautta.
Oletko sinä jo kokeillut?

April 26, 2015

Pyhä Yrjö ja gramma Fazerin Sinistä

Olipas eilen päivä! Aamun sade hiukan ehti jo latistaa mieltä, mutta onneksi päivästä tuli sitten kuitenkin ihan aurinkoinen ja puuhailuntäyteinen. Sateen vielä ropistessa leivoimme aamulla Juniorin kanssa pienen raparperipiirakan oman pihan ensimmäisistä raparperinvarsista, mutta kun sää kirkastui, jäi piirakanmaistelut myöhemmäksi, ja lähdimme muihin puuhiin.

Tähän aikaan vuodesta ei viikonloppuisin voi välttää käyntiä puutarhamyymälässä, mutta puutarhasta sitten taas enemmän toisella kertaa, sillä nythän on tietysti ajankohtaisempaa Pyhän Yrjön päivä ja päivän erilaiset juhlallisuudet.
Pyhä Yrjö on Englannin suojeluspyhimys ja kuuluisa tietystikin lohikäärmeen kukistamisesta. Yrjön päivää vietetäänkin asiankuuluvin menoin ympäri Englantia. Meidänkin kylällämme oli lauantaina Pyhän Yrjön markkinat, jossa oli ohjelmaa jos jonkinlaista, ja menossa mukana tietysti Yrjö itsekin. Ja lohikäärme.


Kylän kävelykatu oli koristeltu Englannin lipuin ja viirein, niitä riitti. Lapsille oli järjestetty (ylihinnoiteltua) heppakärryilyä ja ihan kunnon pomppulinnat ja karusellit, mikä luonnollisesti oli Juniorin mielestä ihan parasta näissä markkinoissa. Heppaa hiukan koitettiin, turvallisen välimatkan päästä, mutta pomppulinnassahan oli sitten ns. urku auki ja mentiin ihan täysii.

Vauhtia riitti, mutta täytyy kyllä sanoa, että vartti pomppulinnassa on nelivuotiaalle suurin piirtein sama kuin gramma Fazerin Sinistä - ei siis riitä mihinkään. Illalla oli onneksi sitten ohjelmassa vielä kaverin kolmekymppiset - ja armoton vesipyssysota! Kyllä oli aika väsynyttä poikaa nukkumaanmenoaikaan. Ja äitiäkin.

Miten teillä on viikonloppu sujunut?

April 23, 2015

Huonekaluja ja hankintoja

Kun muutimme tänne Englantiin, toimme mukanamme Suomesta oikeastaan koko omaisuutemme huonekaluista aina vedenkeittimeen asti. Olen edelleen sitä mieltä, että se oli hyvä päätös, vaikka, niin kuin kaikki muuttaneet tietävät, että yhteen kotiin hankitut tavarat eivät yleensä sovi toiseen (saati toisenmaalaiseen). Mehän asuimme ensimmäisen vuoden täällä vuokralla, joten olisimme joutuneet joko ostamaan väliaikaisia huonekaluja vuokrataloon tai pidempiaikaisia huonekaluja sokkona ilman mitään tietoa uuden kodin pohjapiirustuksesta tai ilmeestä. Nyt olemme saaneet alusta lähtien asua kalustetussa kodissa ja miettiä rauhassa, mitä tarvitsemme ja haluamme.
Tämän kevään hankintoja: puutarhakalusteet, vihdoin ja viimein.
Viime vuonna sitten ostimme täältä oman kodin, ja olemmekin vuoden mittaan hankkineet paljon uutta. Esimerkiksi vanha keittiön pöytämme oli aivan liian iso ja makkarissa ei ollut riittävästi säilytystilaa, joten uusia huonekaluja on tarvittu. Nyt on siis työn alla työhuone, jossa vanhat työpöydät korvataan yhdellä uudella. Olohuone on listalla seuraavana jossain vaiheessa. Pikkuhiljaa siis vanhat Suomesta tuodut kalusteet ovat joutuneet väistymään uusien tieltä.

Meidän kotimme tulee silti varmastikin näyttämään paikallisten silmiin aina skandinaaviselta. Meillä ei ole kokolattiamattoja tai värikkäitä seiniä, koriste-esineet eivät meillä juhli, ja muutenkin tavarat ovat piilossa katseilta. Ilme on selkeä, jopa pelkistetty. Ja keittiön roskis on ja pysyy meidän talossamme piilossa keittiön kaapissa.

April 20, 2015

Kakkua ja kaivauksia

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Olikin aikas mukava viikonloppu, sain paljon aikaan ja lisäksi oli vielä jopa sosiaalistakin elämää, haha.

Mies lähti maratonpalkintomatkalle (ihan siis itse itseään palkiten) aikaisin torstai-aamuna, joten saimme extrapaljon äiti-lapsi –aikaa Juniorin kanssa. Olin kyllä miettinyt meille valmiiksi ohjelmaa, mutta kyllä Juniorillakin oli aika selvät sävelet, mitä hän halusi tehdä. Torstaiaamuna aamupalan ääressä juteltiin ja kysyin, mitä tehtäisiin, ja hänpä ilmoitti heti, että tehdään isälle lahja ja leivotaan kakku, ja piilotetaan ne Juniorin sängyn alle, josta isä sitten löytää ne. No, tuumasta toimeen, torstai-iltana leivottiin yhdessä tiikerikakkua, ja tuli muuten harvinaisen herkullinen tapaus, namnam.
Ei ole enää paljoa jäljellä :)
Perjantaina nautin myös toisenlaista harvinaista herkkua eli tein etätöitä kotona. Paitsi, että työjutut valmistuivat ilman keskeytyksiä reipasta tahtia, sain myös paljon muuta aikaiseksi. Kotona työskentelyn hyviä puolia kun on, että töitä ja taukoja voi lomittaa ihan eri tavalla kuin toimistolla. Nytkin etätyöpäivä alkoi normaalia aikaisemmin ja yhden pitkän lounastauon sijaan pidin pari hiukan pidempää taukoa – jumppatauko ja lounastauko. Päivä päättyi normaaliin aikaan, mutta koska ei tarvinnut ajaa ruuhkassa kotiin, sain haettua Juniorinkin pikkuisen tavallista aikaisemmin päiväkodista, ja vielä kävellen eli raitista ilmaakin tuli samalla. Illalla menimme sitten ystäville grillaamaan.

Viikonlopun iso projekti oli operaatio toimiston raivaus. Jahkailuprojekti, jolle päätin nyt antaa hiukan vauhtia. Miehen työkalut siirtyivät epämääräisistä röykkiöistä alakerran kaappiin (josta ne toivottavasti pikkuhiljaa siirtyvät Miehen vaja-projektin edetessä sinne vajaan...), vanha laatikosto tyhjäksi ja ulos, makuuhuoneesta uusien kalusteiden myötä vapautunut toinen laatikosto sisään ja tavarat laatikoihin. Tuli muuten paljon enemmän tilaa työhuoneeseen.

Työhuoneprojekti ei suinkaan nyt valmistunut, kunhan tosiaan tein arkeologisia kaivauksia ja raivasin huonetta valmiiksi seuraavaa vaihetta varten. Tarkoituksena on vielä hankkiutua eroon kahdesta pienestä työpöydästä ja sen sijaan tuoda sisään yksi hiukan isompi pöytä, jonka ääreen mahdumme Miehen kanssa molemmat. Harvemmin työhuoneessa kuitenkaan olemme molemmat samaan aikaan. Lisäksi mietinnässä on työhuoneen valaistus.
Aika päheät puutarhurin työkalut, vai mitä?
Lisäksi ehdimme vielä Suomi-kouluun ja leikkipuistoon ja rakentamaan autoja legoista ja katsomaan lastenohjelmaa telkkarista ja vielä toisenkin kerran grillaamaan, noin ainakin. Sunnuntaina olimmekin sitten niin väsyneitä, että vietimme aika laiskaa päivää. Olin suunnitellut meille pienimuotoista maatilamatkailua, mutta se jäi tällä kertaa tekemättä. Juniori kun oli viikon ja viikonlopun touhuista niin väsynyt, että vetäisi pitkästä aikaa ihan kunnon neljän tunnin päikkärit. Yleensähän meillä ei päiväunia nukuta ollenkaan, mutta nyt tuli ilmeisesti tarpeeseen. Eläinten ihmettelyn sijaan sitten kokeilimme Juniorin synttärilahjaksi saamia puutarhatyökaluja rikkaruohojen kitkemiseen ja pelasimme palloa omalla pihalla. Ja söimme tiikerikakkua.

Miten teidän viikonloppunne sujui?

April 18, 2015

Riippuvuuksia ja lisää haasteita

Jokakeväinen "NYT alan liikkua" -fiilis on taas täällä. Ja kyllä oikeasti pitääkin/pitäisikin. Taas.

En ole koskaan saanut "liikuntaa osaksi elämää", en vaan saa siitä niitä kicksejä. Tai saan, mutta käsite adrenaliiniriippuvuus on minulle ihan vieras. Minun kehoni ei vaan vaadi säännöllistä liikuntaa ja adrenaliinipiikkejä.

Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi yrittänyt. Olen vuosien varrella ostanut useita jumppakortteja ja salijäsenyyksiä ja noudattanut juoksuohjelmia. Mutta liikunta ei vaan ole minulle sellainen välttämättömyys, ettenkö voisi olla ilmankin.
Tänä vuonna olen testannut itseäni ja riippuvuuksiani muutenkin. Vietin ensin tipatonta tammikuuta, ja kun se oli "liian helppoa", jatkoin suoraan sadan päivän haasteeseen. Sitten oli makeaton maaliskuu eli kuukausi ilman karkkeja ja kakkuja. Molemmat sujuivat ihan ilman sen kummempaa draamaa. Voisiko olla, että minulla on jotenkin korkea riippuvuuskynnys, eli en vaan jää niin helposti koukkuun näihin nautintoaineisiin ja sellaisiin? Enkä myöskään liikuntaan?

Kyllä minä liikunnasta nautin, hyvän jumpan tai lenkin jälkeen on tosi hyvä olo. Ja tietysti kun liikkuu ja on hyvässä kunnossa, jaksaa paremmin touhuta ja tehdä töitä. Eikä ole niskat kipeät, toimistotyöläisen vaiva. Kroppa kyllä tykkää adrenaliinista, kun sellaista saa, mutta se ei vaadi sitä, ei huuda, että nyt lenkille. Ja siksi se salillakäynti onkin kerta toisensa jälkeen niin helppo lopettaa.

Enemmän kuin aineista riippuvuutta alkuvuoden haasteissa testattiin tietysti päätöksentekoa ja päätöksissä pysymistä. Minä päätin olla juomatta, minä päätin olla herkuttelematta. Minä pysyin näissä päätöksissä ja vieläpä helposti, ja olen kyllä itsestäni ylpeä. Entäpäs jos minä nyt päätän alkaa liikkua?

Ostin 4 kuukauden Yoogaia-jäsenyyden. Sen lisäksi kaivoin esille juoksuohjelman. 4 kuukautta lomareissuun. 4 kuukauden liikuntahaaste?

April 16, 2015

Keväistä kukkaloistoa Brightonissa

Niinkuin edellisessä postauksessani Brightonin maratonista viime sunnuntailta lupailin, tässä nyt lisää Juniorin ja minun maratonpäivästä ja etenkin eräästä Brightonin puistosta. Maraton starttasi Preston Parkista ja siinä on vieressä kaunis pieni kivinen puutarha, the Rockery, kivikkoistutuspuutarha.

Olen ajanut tuosta ohi jo monet monet kerrat ja ihmetellyt paikkaa auton ikkunasta, joten olinkin tosi iloinen, kun nyt tuli tilaisuus oikeasti poiketa paikan päälle. Olin itse asiassa etukäteen suunnitellut, että menisimme Juniorin kanssa Preston Parkin toisella puolella olevaan leikkipuistoon, mutta kun maratonopasteet ohjasivat meidät nurmikentän tälle puolelle, niin menimmekin tänne.


Juniori tykkäsi kivikkopuutarhasta kovasti. Ei ehkä tosin niinkään kukista, mutta kiviltä toiselle hyppiminen ja kiipeäminen, pieni ”metsäretki” ja etenkin veden ylittävä kivipolku ja itse vesi tietysti olivat niin hauskoja, että vessareissun jälkeen piti vielä ehdottomasti tulla takaisin. 
Etenkin, kun sieltä vedestä löytyi vielä tällaisia ötököitäkin.





Minä puolestani nautin kovastikin puiston kukkaloistosta, niin kuin kuvapaljoudesta voi huomata. Kivikkopuutarha ei ole suuren suuri, mutta siellä on runsaasti erilaisia kasveja ja mukavasti eri tasoja, polkuja ja soppia tutkittavaksi. Haaveilenkin jo eväsretkestä tutkimaan puiston kesäisempää ilmettä ja kasveja myöhemmin tänä vuonna.

April 14, 2015

Brighton Marathon -tunnelmia

Taas on työviikko käynnistynyt ja aika kerrata hiukan viikonlopun rientoja. Meillä oli ohjelmassa päivä Brightonissa, mutta tällä kertaa hiukan erilaisissa merkeissä – nimittäin Brighton Marathon –tunnelmissa.
Mies on treenannut koko talven ja nyt sitten vihdoin oli h-hetki. Hiukan viime hetkellä iskenyt flunssa ja sen aiheuttama katkos treeniohjelmaan mietitytti, mutta toipuminen oli kuitenkin sen verran reipasta, että hän päätti osallistua. Hiukan taisi tinkiä tavoiteajasta, mutta kuitenkin. Juniori ja minä toimimme sitten kannustusjoukkoina (lue: vietimme mukava Brighton-päivää kahden kesken).

Koska pysäköinti on Brightonissa niin sanotusti haasteellista, etenkin suurien tapahtumien aikaan, matkailimme ekologisesti junalla. Aikainen aamujuna oli melkein täynnä jo meidän kotiasemallamme, ja täyttyi seuraavilla pysäkeillä ihan umpitäyteen juoksuasuihin sonnustautuneista matkustajista ja heidän huoltojoukoistaan. Pieni Preston Parkin asema, jolla juna sitten tyhjeni, olikin ratketa liitoksistaan.

Maratonin lähtö oli siis Preston Park –puistosta ja nurmikentällä kyllä näki selkeästi, kuinka paljon on 10000 juoksijaa + huoltojoukot. Paljon. Mies etsi sopivat lähtöasetelmat ja Juniori ja minä hakeuduimme kadun varteen kannustamaan.

Pian sitten jo ohitsemme juoksikin kärkijoukko, joka jo tässä vaiheessa eli ensimmäisten parin-kolmen kilometrin jälkeen oli vetäissyt pienoisen kaulan muihin, ja sen jälkeen tasainen virta juoksijoita. Ja sitten lisää juoksijoita. Ja lisää. Ja vielä lisää. Ja – Mies! Onnistuimme kuin onnistuimmekin bongaamaan hänet juoksijajoukosta, ”Isä, isä” –huudot vaan raikuivat.
Tämän jälkeen sitten Juniori ja minä ryntäsimme tutkimaan viereistä puistoa (tästä lisää myöhemmin tällä viikolla) ja sieltä sitten pikkuhiljaa kohti Brightonin keskustaa ja rantaa. Juniori oli koko päivän tosi reipas, mitä nyt vähän karkkihammasta kolotti, ja kun kävelyä tuli päivän aikana meille mittariin reilusti, karttaa tutkien arvioisin reilut 8 kilometriä, olivat erilaiset ruokailu- ja herkuttelutauot ihan paikallaan.

Vaikka Miestä ei sitten enää tuon alkumatkan bongauksen jälkeen näkynytkään, oli käytössäni ihan kätevä puhelinappi, jolla voin seurata Miehen juoksun etenemistä. Siitä selvisi toteutuneet väliajat ja arvioitu saapuminen jäljelläoleviin mittauspisteisiin sekä loppuaika. Sen perusteella sitten ajoitimme Juniorin kanssa saapumisemme sovittuun kohtauspaikkaan rannan maratonkylässä.

Maratonkylässä oli valtava screeni, jolta voi seurata juoksijoiden etenemistä ja maaliintuloa, ja jos jonkinlaista ruokakojua. Sekä hyväntuulinen tunnelma, tietysti. Mikäs tässä, aurinkoinen päivä.


Jos päivä Juniorin kanssa oli siihen mennessä ollut mitä mainioin, oli tällä viimeisellä etapilla kyllä mennä hermot – ja taisi hiukan mennäkin, sen verran tiheä ihmismassa maratonkylässä oli. Vihdoin sitten Mieskin löytyi ja pysähdyimme vielä hetkeksi rintasyöpäjärjestön telttaan (mies juoksi heidän paidassaan), jossa oli tarjolla niin banaania kuin sipsejä ja karkkiakin ja tietysti lyhyt hieronta juoksijalle, palautui tunnelma taas reilusti positiivisen puolelle.
Mutta päivä oli ollut pitkä, joten suunta oli pian kohti kotia. Junassakin oli onneksi nyt hiukan väljempää. Oli kyllä tosi mukava päivä, saatiin reilusti aurinkoa ja raitista ilmaa. Ei tarvinnut illalla odotella unentuloa.


Jos jotakuta kiinnostaa, niin Mies juoksi maratonin aikaan 4:13. Kuulemma haluaisi juosta loppuvuonna vielä toisenkin, joten pienen tauon jälkeen taitaa meillä treenaus jatkua.

April 11, 2015

Kevätsiivouksen hyväntekeväisyystuloksia

Muistatteko, kun maaliskuussa tehtiin kevätsiivousta? Minähän siivosin silloin pääasiassa vaatekaappia ja vein tavaroita hyväntekeväisyyskauppaan, tuensaajaksi valikoitui monivammaisten tukijärjestö SCOPE.

Hyväntekeväisyys on täällä Englannissa näkyvämpää kuin Suomessa ja ”kunnon kansalaiset” ja yritykset osallistuvat aktiivisesti. Meidänkin pienessä firmassamme johtajilla on omat hyväntekeväisyysproggiksensa, joiden hyväksi he järjestävät vapaa-ajallaan erilaisia tapahtumia, on ollut esimerkiksi golfkisaa Afganistanin veteraaneille ja laskuvarjohyppyä. Lapset opetetaan jo pienestä pitäen antamaan vähäosaisille, päiväkodeissa ja kouluissa on harva se viikko jonkinlaista tapahtumaa, jonka varjolla kerätään rahaa hyvään tarkoitukseen. Tyypillisesti kaupungin keskustassa High Streetin varrella on vieri vieressä siistejä hyväntekeväisyyskauppoja, joissa tavarat ovat kauniisti esillä.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen rahankeruuta vauhdittamaan on myös kehitetty ns. Gift Aid –järjestelmä, johon kaikki täällä veroja maksavat voivat liittyä. Minutkin värvättiin heti SCOPEn liikkeeseen kassieni kanssa astuessani järjestön Gift Aid –asiakkaaksi. Lyhyesti sanottuna se siis tarkoittaa sitä, että kun järjestö myy lahjoittamiani vaatteita 10 punnan edestä, saa järjestö valtiolta lisäksi 25% eli kaksi ja puoli puntaa lisärahaa. Lisäksi suurituloisia eli enemmän veroja maksavia kannustetaan hyväntekeväisyyteen myös siten, että he voivat hakea valtiolta hyvitystä lahjoituksestaan (käsittääkseni 20% hyväntekeväisyysjärjestön saamasta kokonaislahjoituksesta). Ihan mielenkiintoinen järjestelmä.

Järjestöt joutuvat luonnollisesti pitämään tarkkaa kirjaa lahjoituksista ja lahjoitettujen tuotteiden myynnistä. Itsekin sain SCOPElta juuri sähköpostilla raportin, että he olivat raportointijakson loppuun mennessä saaneet lahjoittamieni tuotteiden myynnistä 37,50 puntaa (eivät sentään listanneet myytyjä tuotteita). Minulla on nyt kolme viikkoa aikaa ilmoittaa järjestölle, jos olenkin muuttanut mieleni ja haluankin pitää itse rahat, vähennettynä heidän hallintokuluillaan tietysti. No, en ole, haluan edelleen tukea järjestöä, ja kotona onkin taas uusi säkillinen tavaraa menossa samaan hyväntekeväisyyskauppaan. Kevätsiivous se vaan jatkuu.

Miten sinun kevätsiivousprojektisi on edennyt? 

April 09, 2015

Juniorin uusi harrastus - Junior's New Hobby

Juniori täytti vähän aikaa sitten neljä vuotta. Iso poika siis. Sen verran iso, että ajattelin olevan ihan sopiva aika aloittaa jokin ihan oikea harrastus. Jokin sellainen, jossa Juniori kokee onnistumisen riemua ja pääsee telmimään kavereitten kanssa ja kuluttamaan energiaa – sitähän tuollaisella pienellä pojalla riittää.

Now that Junior has turned four I was thinking he is old enough to have some real hobbies. Something that he enjoys and gives him experiences and joy of success and opportunities to make new friends - and wear him out a little, little boys have a lot of energy you know... So we now have a little footballer in the family!

Jo aiemmin olin huomannut päiväkodissa mielenkiintoisen mainoslehdykäisen ja kun juttelin harrastuksessa käyvän Juniorin päiväkotikaverin vanhempien kanssa, oli asia ihan selvä. Nyt meillä on iloinen pieni jalkapalloilija.
Näin pienet eivät vielä oikeasti pelaa tai kilpaile, vaan harjoituksissa opetellaan pallonkäsittelyä erilaisten leikkien kautta. Palloa kuljetetaan pienin potkuin tai isoin potkuin tai koitetaan suojata tai viedä palloa vanhemmalta (näissä treeneissä vanhemmat siis osallistuvat). Samalla opitaan kuuntelemaan ja toimimaan ohjeiden mukaan. Varsinaista yhdessätekemistä tai joukkuetoimintaa ei siis vielä näin pienillä ole, vaan keskitytään perusasioihin. Kuten kunnon tuuletuksiin maalinteon jälkeen.

Ja valmentajat ovat ihan mahtavia. Osaavat ottaa yleisönsä ja pelleillä lasten kanssa. Lapset ovat aivan haltioissaan. Eikä jokaisten harkkojen päätteeksi saatavat leimat ja tarrat ainakaan vähennä innostusta.

It is absolutely great! Junior loves it, the coaches are really good and parents enjoy the fun, too, at least I do. And stamps and stickers after each class aren't that bad either.
Meidän jalkapalloseuramme on siis FC Little Kickers, joka on erikoistunut pienten lasten jalkapalloharrastamiseen, ryhmiä on neljä puolitoistavuotiasta seitsemänvuotiaille. Kuukauden kokemuksen jälkeen voin lämpimästi suositella!

Our football club is called Little Kickers and after one month of trying I really can recommend it!

April 06, 2015

Puutarhaihanuuksia

Huuh ja puuh, alkaa olla pääsiäinen tältä vuodelta voiton puolella. Meillä vietettiin pitkää viikonloppua kotihommia tehden ja paljon saatiinkin aikaiseksi. Talo on siivottu, terassi öljytty ja makkarin uudet kalusteet koottu. Maanantaina oli mukava auringonpaiste, joten kävin kävelyllä kamera kaulassa - halusin nimittäin näyttää teillekin näitä ihanuuksia.


Magnolia. Nämä on kyllä niin upeita, ei voi muuta sanoa. 

Kuulemma voi olla aika vaikea ja vaativa. pH pitäisi olla hiukan happaman puolella, ei tykkää kovasta tuulesta eikä saa olla liian märkää. Jos kasvattaa itse siemenestä, voi mennä jopa vuosikymmeniä, ennen kuin puu kukkii, ja vanhemmallakin taimella saattaa kestää useamman vuoden asettautua uuteen kasvupaikkaan.
Mutta arvatkaapa mitä? Nyt tuollainen koristaa meidänkin pihaamme.

April 04, 2015

Hyvää Pääsiäistä!

Hyvää Pääsiäistä!
Pääsiäinen on täällä meillä tähän mennessä kulunut kodinpuuhasteluiden merkeissä, eilen tehtiin suursiivousta ja rakennettiin makkarin huonekaluja (uusista ostoksista kerroin täällä) ja tämä päivä jatkuu samoissa merkeissä.
Pääsiäisruohoksi kasvatin kissaruohoa, joka näytti kyllä minusta ihan kauranjyviltä, ja kyllähän siitä ihan pääsiäisruoho tuli. Virkattujen pupujen seuraksi tuli Juniorin maalaama pupumunakuppi, johon tietysti odotetaan Pääsiäispupun tuomia suklaamunia. Huomenna on tarkoitus sitten mennä ihan korin kanssa munanmetsästykseen (egg hunt) omalle pihalle.
Lisäsin näihin itseaskarteltuihin muniin vielä höyheniä - ja niistähän tuli heti varsinaisia kissamagneetteja. Simba tässä tarkastaa tilannetta.

Tänään vielä siis siivotaan ja puuhastellaan, mutta huomenna sitten vietetään rennompaa pääsiäispäivää. Perinteisiä herkkujakin on luvassa, pasha on jääkaapissa valumassa ja lammastakin varmaan grillataan huomenna.

Hauskaa Pääsiäistä kaikille!

April 01, 2015

Makeaton Maaliskuu ohi - loppuyhteenveto

Maaliskuu ohi ja samoin samalla Makeaton Maaliskuu, itse itselleni asettama haaste viettää kuukausi ilman karkkia ja kakkuja. Ohi on, vihdoinkin! Sanonpa vaan, että alkoholiton sata päivää on ihan lasten leikkiä tähän verrattuna, sehän on tässä minulla menossa myös samaan aikaan vielä parin viikon ajan.

Mutta teinpäs sen kuitenkin. Ei yhden yhtä karkkia, keksiä tai kakunpalaa mennyt koko kuukauden aikana.

Haaste alkoi täältä ja väliraportointia löytyy täältä ja täältä.

Kiusauksia toki oli ja ihan riittävästi. Heti alussa ja muutenkin etenkin viikonloppuisin oli itsehillintä koetuksella, kun mieli teki jotain hyvää ja oli äitienpäivää ja synttäreitä ja muuta.

Taktiikkani oli ennakoida tilanteita eli otin joka päivä töihin mukaan hedelmänaposteltavia: kuorin ja/tai pilkoin aamulla valmiiksi eväsrasiaan viinirypäleitä, mandariinilohkoja, banaania, päärynää, pähkinöitä tms. niin, että välipala oli töissä heti valmis nautittavaksi. Vettä kului myös hiukan normaalia enemmän, useinhan se näläntunne onkin oikeasti janoa.

Toisen viikon alussa iski ihan järkyttävä päänsärky ja ihmettelinkin, että mitenkäs tämä sokerivieroitusoireilu nyt näin, mutta totuus oli toinen, ihan raadollinen herätys sekin, niskat umpijumissa. No, lääkkeet löytyi siihenkin ja nyt mennään taas.

Vieroitusoireista en siis kuukauden aikana kärsinyt, enemmänkin haasteessa oli kyse tahdonvoimasta ja sen testaamisesta. Vaikka toisaalta napostelu ei ehkä niin vähentynytkään - karkit ja keksit vaan vaihtuivat terveellisempiin vaihtoehtoihin - niin osittain kyllä samaan aikaan uskon, että herkutteluihin palautui tolkku. Ja tieto siitä, että minähän pystyn kyllä sanomaan ei sille keksipurkin kutsuhuudolle.

Painoa ei haasteen aikana pudonnut, vaikka kuukauden aikana olikin muutama sellainen "tänään-tunnen-itseni-tosi-hoikaksi" -päivä (ostin jopa uudet bikinit kesälomareissua varten). Yleisesti olo oli ehkä pienestä kevätflunssasta huolimatta aavistuksen virkeämpi, toki sehän voi johtua monesta muustakin asiasta, mutta varmaan vähentyneellä herkuttelullakin on osansa asiassa. Se isoin juttu haasteessa olikin tuo tahdonvoiman testaaminen ja iloisesti voin siis nyt todeta, että onnistuin.

Nyt tästä eteenpäin kesää kohden suuntaan hiukkasen keveämmällä ja vähemmän sokeria sisältävällä ruokavaliolla. Vaikka suunnitelmissa onkin jo leivontapäivä Juniorin kanssa ja kyllähän pääsiäissuklaita on saatava...

Mitenkäs teillä muilla makeapaastoajilla kuukausi sujui?

Tähän vielä linkkivinkki eli vinkkejä makeannälän torjuntaan. Mukavaa kevätpäivää!