May 31, 2015

Nähtävyyksiä: Chartwell

Palataanpa vielä pitkän edellisviikonlopun viettoon. Kuten aiemmin mainitsin, teimme siis historia-puutarha-leikkiretken Winston Churchillin ja perheensä kotiin Chartwelliin. 

Churchill perheineen asui täällä vuodesta 1924 aina kuolemaansa saakka eli vuoteen 1965. Niin kuin täällä yleensä, on talo tietysti oikeasti ikivanha, ainakin 1500-luvulta, ja sanotaan, että Henrik VIII asui täällä kosiskellessaan Anne Boleynia, Anne Boleynin koti kun oli lähistöllä sijaitsevassa Heverin linnassa.

Vuonna 1946 Churchilleille oli selvää, ettei heillä olisi enää varaa ylläpitää taloa. Tällöin apuun tuli joukko varakkaita liikemiehiä, jotka ostivat tilan, mutta antoivat Churchillien asua siinä nimellistä vuokraa vastaan. Sopimus oli, että Churchillit saavat asua talossa kuolemaansa saakka, jonka jälkeen tila siirtyy National Trustille.

Kun Winston Churchill kuoli 1965, lahjoitti hänen leskensä Clementine talon kuitenkin heti National Trustille, ja nykyisin siis paikka on avoin yleisölle. Täällä on kaunis puutarha ja paljon tekemistä lapsille, oikein mukava ulkoilu- ja perhekohde ja picnic-paikka. 



Me lähdimme tänne ensisijaisesti puutarhojen perässä, mutta kävimme tietysti kiertämässä myös talon, kun kerran täällä olimme. Talo on Churchillien aikaisessa asussaan ja esillä on myös heidän saamiaan lahjoja, kuten de Gaullen rouva Churchillille antama kristallikukko, ja heihin liittyviä muistoesineitä, kuten univormuja ja mitaleja. Churchillin lahjoista puheenollen, hän sai esinelahjojen lisäksi myös runsaasti eläinlahjoja, muun muassa leijonan ja kengurun (jotka päätyivät Lontoon eläintarhaan), ja tilalla on edelleenkin näiden lahjojen jälkeläisiä kuten mustia joutsenia ja kultakaloja. Churchill oli kissaihmisiä ja rakkain lemmikkikissa oli keltainen Jock-kissa, joka matkusti hänen kanssaan Chartwellista myös Lontoon kotiin. Niin tärkeä oli Jock, että Winston Churchill määräsi, että Chartwellissä pitää aina olla keltainen, valkosukkainen kissa, jonka nimi on Jock, nykyisin Jock VI.





Puutarhan atsaleat, alppiruusut, kiinansinisateet ja kultasateet ovat upeita ja keittiöpuutarhakin mielenkiintoinen. Tilalla on lisäksi laajat erittäin englantilaiset kumpuilevat nurmikentät ja tietysti lampi, jonka rannalla on mukava nauttia eväitä. Tilalla on myös ravintola.

Eväsretken jälkeen kävelimme tilan metsikön poluilla, joiden varrella on runsaasti erilaista nähtävää ja tehtävää, on lasten labyrinttiä ja leiriä, kastanjamajoja ja niin edelleen. Metsiköstä löytyy myös pommikuoppa paikalle joskus 1940-41 pudotetun pommin seurauksena. Tilalla ja ympäristössä on mukavia pidempiäkin, noin kolmen tunnin kävelyreittejä ulkoilijoille. Me tyydyimme nyt hiukan lyhyempään seikkailuun, vaikka kyllä meilläkin aikaa vierähti ja kävely tuntui seuraavana päivänä jaloissa.





Lisätietoa Chartwellistä National Trustin sivuilla (englanniksi).

May 30, 2015

Väliaikatietoja liikuntahaasteen etenemisestä

Jokin aika sitten uhosin jälleen kerran aloittavani uuden, liikunnallisen elämän. Taitaa olla aika kertoa, missä mennään nyt.

No, eihän se into sitten kestänyt. Tai kesti, mutta. Ensin käytiin reissussa Skotlannissa ja sen jälkeen oli (muka) vähän flunssaa ja sitten (muka) niin hirveä kiire. No, olihan siinä melkoista haipakkaa kyllä oikeastikin, mutta ehkä nyt olisi sen pienen lenkin tai jumpan kyllä ehtinyt jossain vaiheessa vetää. Ja sitten oli vieraita.

Suurin motivaatiokuoppa johtuu ehkä sittenkin siitä, että jäin juoksuohjelmassa jumiin. Kolmannen viikon keskiviikkotreeni ei vaan onnistu, ei sitten millään. No, ei kai, kun on ollut ylimääräisiä taukopäiviä treenien välillä. Sen sijaan, että kiltisti palaisin edelliseen viikkoon, olen sinnikkäästi hakannut päätäni seinään ja yrittänyt tuota samaa lenkkiä nyt neljä kertaa, onnistumatta siis. Kahdesti on ollut tankkaus pielessä eli liian kova nälkä jo lähtiessä ja energiat siis loppuneet heti alkumetreillä, kahdesti sitten ei vaan muuten ole kunto riittänyt. Torstaina olin sitten niin turhautunut, että melkein lensi treenikamat seinään.

Perjantaina yön yli nukkuneena päätin, että kyllä ne treenit kuitenkin jatkuvat. Ja päätin myös pitää kiinni itselleni kaikessa hiljaisuudessa asetetusta tavoitteestani juosta 5k puistojuoksu juhannuslauantaina.

Treenit jatkuvat siis heti maanantaina. Juu, maanantaina, ei tänään. Sillä nyt olen viikonlopun vietossa Lillessä!

May 29, 2015

Matkalla.

Pomollani tuli täyteen pyöreitä palvelusvuosia, ja joviaalina miehenä hän päätti viedä koko porukan (kaikki 13 henkeä) lounaalle golf clubilleen. "Ei farkkuja tai lenkkareita". Tomaattikasviskeittoa, välimerellinen kanasalaatti (jossa minun makuuni liikaa salaatinkastiketta, tykkään syödä salaattini yleensä ilman mitään tai vain lorauksella vaikkapa saksanpähkinäoliiviöljyä), upea jälkiruokatrio limejuustokakkua, mutakakkua ja pecanpähkinäkakkua. Shampanjaa ja lisää shampanjaa. Kohtuullisen kokoinen musta kahvi, että selviän sen verran, että pääsen kunnialla kerholta junalle.



Varmuuden vuoksi ostan vielä asemalaiturin Starbucksista vaniljalatten. Hyvää. Junaliikenteessä yllättäen myöhästymisiä ja peruutuksia, lakko tai jotain. Astun junaan. Nojaan taaksepäin, Suljen silmät. Tunnen, kuinka kaikki niskajännitys laukeaa ja suu vääntyy hymyyn. Matkalla, On the road.

Hyvää viikonloppua!

May 27, 2015

Pitkän viikonlopun viettoa

Tervehdys taas lomailleelta bloggaajalta! Täällä Englannissa vietettiin vapaan maanantain myötä pitkää viikonloppua ja sitä meidän kanssamme viettämässä oli myös tärkeä vieras Suomesta, joten blogi sai jäädä hetkeksi taaemmalle.
Kolmeen päivään saatiin mahtumaan mukavasti rentoa tekemistä – ja ihan ilman Lontoossa käyntiä!

Perjantai-iltaa vietettiin perienglantilaisittain pubissa fish&chipsien parissa ja lauantaina suunta kohti pikkuruisia Brightonin Lanes-katuja ja rannan karuselleja. Sunnuntaina kotikylän kirpputoria ja rentoa yhdessäoloa kotosalla, nyt on rikkaruohotkin kitketty.


Viimeinen kuva on maanantain retkeltä Winston Churchillin kotitaloon, Chartwelliin, joka on paitsi historiallinen kohde, niin myös aivan mainio päiväretkikohde lapsille. Chartwellistä kerronkin lisää ihan erillisessä postauksessa.

Miten teidän viikonloppunne ja alkuviikonne on sujunut?

May 21, 2015

Torstain touhuja

Ulkona on ihana aurigonpaiste, ja kävinkin jo pienellä lenkillä. Etätöissä nääs. Ja juu, on niitä töitäkin tullut tehtyä, ihan aikataulussa olen niitten suhteen, yhteydet toimii. Samaan aikaan pihalla on varsinaiset kissanpäivät.

Loppupäivä taitaa tosin valitettavasti mennä sisätiloissa, sillä tänään on siivouspäivä. Imuroidaan ja mopataan lattiat ja järjestellään tavarat paikoilleen ja hävitetään kummasti kertyneet omituiset paperi-yms-kasat. Pyykkivuortakin voisi vähän koittaa hävittää. Keittiön jynssäsin jo eilen ja vessoja joka päivä, taaperopojan vanhemman eloa...
Sitten odotellaan sormet ristissä aurinkoista viikonloppua.

Tervetuloa!

May 17, 2015

Nähtävyyksiä: Saatchi Gallery

Pitkästä aikaa vähän Lontoon nähtävyyksiä. Kävin sunnuntairetkellä yhdessä nykytaiteen mekoista eli Saatchi Galleryssä Sloane Squarella. Saatchi Gallery on vaikuttanut Lontoon ja maailman taidekentässä nyt 30 vuotta ja on kyllä näkemisen arvoinen paikka. 

Galleriassa on nyt esillä uutta afrikkalaista ja eteläamerikkalaista taidetta, josta ihastuin etenkin Armand Bouan töihin.

Ja kyllä nämä Eddy Ilunga Kamuangan työtkin huolisin seinälleni ihan milloin vaan.

Saatchi Gallery sijaitsee Lontoon Chelsean kaupunginosassa, joka on kaunista seutua muutenkin. Alue on rikkaamman yläluokan suosimaa ja tuttu mm. "Made in Chelsea" -sarjasta ja jo aiemmin Sloane Rangers -termistä, joka siis tarkoittaa juurikin rikkaamman luokan edustajia yksityiskouluineen ja Hermes-huiveineen. Ostoksia voi tehdä esimerkiksi Tiffanyllä ja Hugo Bossilla. Minä jätin nyt tällä kertaa kuitenkin shoppailut väliin, heh heh.

Saatchi Gallery on ilmainen ja galleriassa saa kuvata. Ja jos täällä päin Lontoota olette, niin tästähän ei ole pitkä matka esimerkiksi Victoria & Albert -museoon, jossa muuten on kesän ajan esillä muotisuunnittelija Alexander McQueenin töitä.

Matkalla: Scottin monumentti

Vielä yksi Edinburghin muistelu ja matkavinkki, nimittäin Scottin monumentti. Tämä oli ihan suunnittelematon piipahdus, mutta kun menomatkalla näin tämän monumentin raitiovaunun ikkunasta, päätin, että (jos vaan sää hiukan lämpenee) tuota pitää tutkia tarkemmin.
No, maanantaiaamu oli mukavan aurinkoinen ja monumentti kotimatkan varrella, joten sinne siis. Kyseessä on siis skotlantilaisen kirjailijan Sir Walter Scottin muistomonumentti ja samalla maailman suurin kirjailijan muistoksi rakennettu monumentti.

Tunnustettava on, että en ole lukenut yhtään Scottin runoa tai kirjaa, en edes Waverleytä tai Ivanhoeta, mutta hänen merkityksensä Skotlannille on ilmeinen. Scott nimittäin kirjoitti Skotlannin Ylämaille sijoittuvia historiallisia romaaneja, joissa korostettiin Ylämaiden arvoa ja kulttuuria. Niinpä hänen kuoltuaan 1832 järjestettiin kilpailu muistomerkin suunnittelusta ja tuloksen näemme nyt Edinburghissa.

Voittanut monumentti valmistui vuonna 1844. Tyylisuuntahan on gotiikka ja monumenttia koristaa 64 patsasfiguuria, useimmat henkilöitä Scottin tuotannosta, mutta myös Skotlannin historiasta. Monumentista voitte lukea lisää tarkemmin (englanniksi) esimerkiksi täältä ja viralliset sivut ovat täällä.
Huipulle pääsee tietysti kiipeämään, tottakai. Monumentti on tarkalleen 61,1 metriä korkea ja sinne on kaikkiaan 287 porrasta, kapeat kierreportaat, jotka kapenevat huippua kohti niin, että kohtaaminen on oikeasti aika hankalaa. Mutta maisemat ovat hienot, esimerkiksi linna näkyy komeasti, eli kannattaa kyllä nähdä vaiva ja kavuta korkeuksiin. Matkalla on pari tasannetta, joilla voi lepuuttaa jalkojaan, ja jos Juniorikin pystyy siihen, pystyt kyllä sinäkin. Alastulo olikin sitten vähän hankalampaa...

May 15, 2015

Meillä leivotaan: suklaamuffinssit

Leipomisnurkasta päivää.

Olette varmaan jo huomanneetkin, että Juniori on innokas leipuri, ja nimenomaan sokerisellainen. Äitienpäiväksi leivoimme yhdessä upean suklaisia muffinseja.

Juniorin kanssa leipoessa mittaan yleensä osan aineista etukäteen valmiiksi pieniin kulhoihin ja osan saa Juniori mitata itse. Pikkuleipurin bravuuri on kananmunien rikkominen ja se sujuukin häneltä jo hienosti. Ammattimaisen kokin tapaan Juniori haluaa tietysti huolehtia laadunvarmistuksesta eli maistaa tuotosta joka vaiheessa, joten hävikki saattaa välillä olla hmm isohko...
Suklaamuffinssit näyttivät tältä. Maistelimme tietysti Juniorin kanssa heti lämpimäisiä, ja herkkua oli. Mutta mutta, tämä oli vasta välivaihe. Kun muffinssit olivat jäähtyneet (meillä käytännön syistä vasta seuraavana päivänä), oli edessä vielä koristelu. Juniorin suunnitelman mukaan keltaista kuorrutusta ja nonparelleja.

Tämänkertaiset suklaamuffinssit syntyivät tällaisen ohjeen mukaan:

100 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria (mielestäni vähempikin riittää, oli aika makeita)
2 munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g suklaamuruja

Koristeluun: sokerikuorrutusta ja nonparelleja (ostin valmista sokerikuorrutusta kaupasta)

Sekoita voi ja sokeri, lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Lisää vuorotellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. Lisää suklaamurut. Lusikoi taikina muffinssivuokiin, paista 200 astetta / noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja koristele.

Mukavia herkkuhetkiä!

May 13, 2015

Kevätkylvöt

Tässä taas viralliset puutarhauutiset eli mitä tässä onkaan saatu aikaan sitten viime näkemän.

Kasvimaalle on istutettu yrttipäätyyn jo siellä olleiden mintun ja rosmariinin kaveriksi toinenkin rosmariini, basilika (toinen on vielä tulossa) ja ruohosipuli, yrttien vieressä eli tässä kuvassa edessä on rivistö valkosipuleja. Aika hienoja, olin vähän skeptinen niiden suhteen, sillä istutin ihan vaan marketista ostetun (ja kotonakin sipulilaatikossa aika kauan viihtyneen) valkosipulin kynsiä, mutta niin vaan sieltä on noussut komeat varret. Toivottavasti sitten varren toisessa päässä on myös sipulia... Valkosipulin vieressä kasvimaalla on kaksi kirsikkatomaatin tainta, toinen punainen ja toinen keltainen. Näistä toivottavasti saadaan runsasta satoa, nam nam.

Kasvimaan keskellä on pieni kukkakeidas. Aiemmin keväällä siinä kukki krookukset ja tulppaanit. Kevätkukkien seuraksi istutin nyt pari oranssia liljaa ja pensastädykkeen, jonka pitäisi olla täällä ihan ympärivuotinen väriläiskä.
Kukkien jälkeen kasvimaan toisessa päässä ei olekaan paljon nähtävää - vielä. Odotus on kuitenkin sitäkin kovempi, sillä tähän on nyt tehty kevätkylvöt. Tähän toivottavasti alkaa piakkoin nousta porkkanat ja chilit, kukkakaalit, pavut ja paprikat.
Nuo epämääräiset puolikuolleet kasat kasvimaan reunassa ovat lobelian taimia, jotka odottivat pienessä purkissa istutusta hiukan liian kauan ja pääsivät vähän kuivahtamaan, toivottavasti nyt kuitenkin vielä tuosta piristyvät.

Entäpä toisaalla puutarhassa? Kylvin jokin aika sitten etupihan koristukseksi pariin isoon ruukkuun herneitä ja ne näyttävät nyt tältä. Samoihin ruukkuihin on kylvetty myös pari krassia tuomaan vehreyttä ja väriä, ja myös lobelioita.
Mustikat ja marjapensaat kukkivat runsaasti ja niissä onkin jo paljon marjaraakileita, joten jonkinlaista satoa lienee lupa odottaa. Raparperissakin on jo muutama isompi lehti. Siitä nousi ihan yhtäkkiä aivan valtava kukkavarsi, jonka leikkasin pois, ja vahingossa sitten leikkasin myös lehdenkin, joten olen jo päässyt maistamaan oman pihan raparpereista tehtyä piirakkaa. Herkkua!
Meidän pihammehan on kooltaan luokkaa postimerkki, mutta mielestäni olemme aika hyvin saaneet siihen mahtumaan niin huvia kuin hyötyä. Etupiha ei ole oleilumielessä käytössä lainkaan, joten oli luontevaa istuttaa marjapensaat sille puolelle taloa. Kirsikkapuun istutimme tyynen rauhallisesti aidan toiselle puolelle paikkaan, jossa se kasvettuaan antaa hiukan lisää näkösuojaa ja ehkä tosiaan sitä satoakin hiukan. Samoin etupihan magnolia antaa lisää näkösuojaa - ja näyttää niin kauniilta, toivottavasti myös ensi vuonna!

Joko teillä on päästy kevätistutusten makuun?

May 11, 2015

Matkalla: Edinburghin eläintarha

Kun reissussa ollaan lasten kanssa, rakennetaan myös matkaohjelma sen mukaan. Me suuntasimme Edinburhissa ihan ensimmäisenä eläintarhaan. Eläintarha on pienen bussimatkan päässä keskustasta, ja jo bussissa huomasimme Skotlannin hiukan leppoisamman elämänasenteen ainakin Lontooseen verrattuna: bussissa pitää maksaa käteisellä ja luonnollisesti tasarahalla, ja kun meiltä ei aluksi ollut löytyä vaadittavaa summaa, totesi bussikuski tyynesti, että ei se haittaa, joku toinen on kyllä maksanut hiukan ylimääräistä, että kyllä se vaje on katettu. No, taskusta löytyi sitten kuitenkin vielä se puuttuva kaksikymmenpenninen.
Kauniissa, hyvin hoidetussa eläintarhassa ja puutarhassa oli ilo kulkea ja katsella eläimiä, vaikka ilma ei ihan paras mahdollinen ollutkaan. Useita eläimiä pääsi katsomaan sisätiloista, mikä oli tietysti näillä keleillä mukavaa, ja muutenkin aitaukset olivat katselu- ja valokuvausystävällisiä. Tiedättehän, ei sellaista kanaverkkoristikkoaitaa, jonka läpi ei vaan voi kuvata muuta kuin sitä aitaa, vaan sen sijaan pleksilasia tai isompisilmäistä verkkoa tai perinteistä aitaa, jonka raosta saa kivan kuvan siitä eläimestä, ei aidasta. Niin kuin vaikka näistä flamingoista.

Huomaa simpanssivauva. Pleksilasin läpi kuvattu, pahoittelut hiukan sumeasta kuvanlaadusta.
Pingviinit ovat kyllä tosi sympaattisia. Meillä on kotona katsottu Happy feet -elokuvaa, joten Juniorikin oli innoissaan näistä kavereista.

Edinburghin eläintarhan erikoisuutena ovat jättiläispandat ja minäkin olin varannut meille etukäteen ajan pandojen tapaamiseen. Täytyy sanoa, että vaikka panda tietysti olikin hellyttävä näky, oli tämä kokemuksena hiukan pettymys. Olin mielessäni kuvitellut näkeväni pandan taotaotyyliin bambunvarsi kädessä, ja kun todellisuus sitten olikin panda betoniyksiössä nukkumassa hetekassa, en ihan kokenut sellaista pandatäyttymystä, kuin mitä olin ajatellut. Poiskävellessä näin kuitenkin pandojen ihastuttavan "takapihan" bambuineen, ehkä karhua vaan yksinkertaisesti väsytti.
Toinen Edinburghin eläintarhan harvinaisuuksista on koala, ja ne olivatkin kyllä tosi suloisia. Uneliaita, mutta suloisia. Kokemus oli myös nähdä valtava sarvikuono, hetken aikaa ulkoiltuaan palasi sisälle kaverin luoksi. Taisi tosin olla hiukan tämän parivaljakon hierarkiassa vielä jotain epäselvää, sen verran piti toista töniä.


Eläintarhalla riittää kokoa ja siis myös nähtävää koko päivän retkeä varten. Näin keväällä ei ollut ruuhkaa, ja eläimiä pääsi katsomaan helposti ja odottamatta pienenkin lapsen kanssa, myöhemmin kesällä kannattanee varautua hiukan suurempaan ihmismäärään.