June 24, 2015

Korttipajalta päivää: Kukkatervehdys

Väkersin eräänä iltana pitkästä aikaa taas korttipajalla synttäritervehdyksen parissa. Tähän korttiin uusiokäytin pääsiäisruohon kukkakoristeen ja tasapainoksi käytin toisella sivulla vihreätä nauhaa. Tuloksena tuli ainakin omasta mielestäni aika aurinkoinen kortti.
Tämän tervehdyksen myötä mukavaa päivää kaikille!

June 22, 2015

Ensimmäistä satoa

Juhannus on juhlittu ja paluu arkeen edessä - tosin täällähän siis ei juhannusta sen kummemmin vietetä, viikonloppu muiden joukossa. Meillä päästiin tänä kesäisenä viikonloppuna maistelemaan ensimmäistä satoa omasta puutarhasta.

Punaherukat (namnam) eivät suostuneet kuvattaviksi, mutta kirsikkakaunokaiset kyllä hehkuivat. Maistiaiset lupaavat hyvää. Pari päivää vielä jännitämme yhdessä lintujen kanssa, kuka ehtii ensin "pääsadon" kimppuun. Lainausmerkeissä siksi, että tämä on tämän kirsikkapuun ensimmäinen satovuosi ja sato sen mukainen (=pieni). Karviaisten kohdalla odotellaan vielä maistiaisia. Raparperijuustokakku on jääkaapissa - työkaverit saavat huomenna maistiaisia.

Maukkaissa tunnelmissa uuteen viikkoon!

June 20, 2015

Juhannukseton juhannus

Hyvää juhannusta!

Täällä meillähän ei juhannuksesta mitään tiedetä eikä sitä siis vietetä (paitsi jotkut hullut ulkomaalaiset, mm. ruotsalaiset ja suomalaiset), ja perjantaikin oli siis ihan normaali työpäivä ja viikonloppuna on kaikki kaupat ihan normaalisti auki.

Viimeaikaiset juoksuharjoituksethan huipentuivat lauantaiaamun 5km puistojuoksuun. Kaikki treenaus on tapahtunut käytännössä tasaisella maalla ja asfaltilla, joten etukäteen hirvitti oikeassa maastossa tapahtuva varsinainen koitos – hiekkatietä, nurmikkoa ja mäkiä. Ja vielä kun viimeiset treenit menivät ihan pepulleen, toisin sanoen en ennen tätä juoksutapahtumaa ollut juossut kertaakaan 5 km matkaa pysähtymättä. Viimeisen treenin keskeyttäminen ketutti niin, että meinasin jättää samantien koko juoksutapahtuman väliin - ihan turha mennä, kun en kuitenkaan pysty – mutta mies ilmoitti, että mehän muuten mennään. Ja sitten mentiin.

No, enhän minä sitä koko matkaa sitten pystynyt juoksemaan, noin 23 minuutin kohdalla oli vaihdettava hetkeksi kävelyyn. Loppuaika oli 33:54. Kyllähän se on aika noloa, etten edes puolta tuntia pysty juoksemaan, mutta niin se vaan on, rapakunto mikä rapakunto. Lisää treeniä siis. Mutta tapahtumana tämä puistojuoksu oli aivan mahtava, joten uudestaanhan sinne on mentävä. Kyseessä on siis jokaviikkoinen juoksutapahtuma, ei kilpailu, joten eiköhän tässä kesän aikana sinne vielä mennä uudestaankin. Etenkin, kun puistossa on myös iso leikkipuisto, jossa valtavat hiekkadyynit Juniorin leikkiä. 

Juoksun jälkeen lauantaina iltapäivällä kävimme vielä kaupunkiin muuttaneessa tivolissa. Käytiin minihöyryjunassa ja karusellissa ja pomppulinnassa ja vaikka missä. Ai että oli mukavaa! Minä kanniskelin tyytyväisenä mukanani tyhjää kameralaukkua, kamera siis unohtui kotiin, siksi nyt tällä kertaa ihan kuvaton postaus. Mutta ehkä ihan hyvä niin, pääsinpä keskittymään minäkin ihan täysillä hauskanpitoon.

Miten teillä on juhannus sujunut?

June 18, 2015

Meidän omat karvakorvat

Minun lapsuudenkodissani oli aina kissa. Reippaita hiirikissoja, maatiaisia. Oli harmaata ja mustaa, raidallista ja sukallista. Meidän perheeseemme kuului kissa.

Kun sitten lähdin opiskelemaan ja omilleni, jossain takaraivossa oli koko ajan mieliteko oman kissan ottamiseksi. Mutta eihän sitä opiskelijakämppään. Eikä kerrostaloon. Reissasinkin jatkuvasti.

Kunnes muutimme omaan paritalon puolikkaaseen. Eräänä päivänä, kun tulin töistä kotiin, istui Mies sohvalla jotenkin vinkeän oloisena. Hetken aikaa ihmettelin, kunnes hoksasin pienen mustan pehmopalleron siinä vierellä. Meillä oli kissa.

Socks oli musta, valkosukkainen maatiaiskissa, jolla oli joka käpälässä kuusi varvasta. Silkkiturkkinen ihanuus. Valitettavasti jouduimme luopumaan Socksista, kun se oli vähän yli kaksivuotias. 

Halusimme kuitenkin edelleen oman karvakorvan. Tai entäpäs, jos otettaisiinkin kaksi? Mies teki tarkkaa tutkimustyötä, kunnes ne oikeat löytyivät. Niinpä meille saapui Virosta jouluna 2012 kaksi komeaa nuorta brittiherraa.




Kisut ovat päivälleen samanikäisiä ja siis samanrotuisia samasta kissalasta, mutta luonteeltaan hyvin erilaisia. Siinä missä Simba haluaa tutkia ja tietää kaiken, on Titan varovaisempi ja varautuneempi. Simba noutaa leluhiirtä, kun taas Titan juoksee mieluummin narun perässä. Kumpikaan ei ole varsinainen sylikissa, vaikka kyllä ne seurassa viihtyvät. Vieraiden tullessa Titan piiloutuu jonnekin sängyn alle tai vaatekaappiin, kun taas Simba tulee reippaasti esittäytymään ja vaatimaan huomiota. Illalla, kun talo on hiljentynyt, hyppää Titan viereeni ja käpertyy siihen kerälle. Minuuttia myöhemmin Simba tekee saman jalkoihini. Ei tarvita kuumavesipulloja.

Ja aamulla. Titan häviää aamuyöstä jonnekin, ja kun hiukankin osoitan heräämisen merkkejä, tassuttelee Simba rukki käyden sängyn jalkopäästä ja tunkee erittäin märän kuononsa naamaani ja kainalooni ja poskeeni - herätys, on uusi päivä!

June 16, 2015

Laiskotellen

Joskus on mukavaa olla tekemättä mitään. Vietimme viikonloppuna Juniorin kanssa tooosi laiskaa lauantaita. Ilmeisesti tuli Juniorillakin ihan tarpeeseen, herra nimittäin simahti perjantaina kauppareissun kotimatkalla autoon kello 18.55 ja inahti seuraavan kerran seuraavana aamuna klo 8.05. Unta siis tuli vedettyä ihan huolella.

Lauantaita siis vietettiin lastenohjelmien parissa, mitä nyt vähän leikittiin autoilla ja legoilla, tarkastettiin puutarhan kasvimaan tilannetta (Kuka tietää, voiko/miten paljon kirsikkatomaatteja voi karsia? Ovat aika hillittömän kokoisia puskia) ja rakennettiin pihalle jalkapallokeiloista, sählymailoista, parista pallosta ja leikkiharavasta ihan oma avaruusalus.
  

Sunnuntaiaamuun mennessä oltiinkin sitten levätty niin, että jalkapallotreenit kolmen vartin juoksenteluineen tulivat erittäin sopivaan saumaan. Vielä jatkettiin omilla pallopeleillä ja avaruusalusmatkalla omalla pihalla, leivottiin parit kakut ja käytiin reippaalla (kauppareissu-/) potkulautailuretkellä, ja leikkipuistossakin piipahdettiin.

Rento kotiviikonloppu siis. Olin kyllä suunnitellut meille mukavaa retkikohdetta, mutta vaikka kuinka siitä intoilin, ei Juniori kiinnostunut – hän halusi olla vain kotona ja leikkiä äidin kanssa. Taas hyvä muistutus, ettei aina tarvitse olla menossa ja keksiä erilaisia huvituksia, vaan tärkeintä on olla ja leikkiä yhdessä lapsen kanssa. No, viikonloppuna kyllä kurottiin umpeen tämä viikon aikana kertynyt äitiaikavaje, ja halittiin ja leikittiin ja – herkuteltiin itsetehdyillä mehujäillä.
Ja kun Juniori nukahti, jatkoin minä vielä muilla herkuilla. Chilicamembertia. Pähkinöitä. Englantilaista kinuskitoffeeta. Nam.

Miten teidän viikonloppunne sujui?

Ai niin, pesin minä ikkunat.

June 14, 2015

Omalla terassilla

Aina välillä jotain projekteja valmistuukin, tällä kertaa terassin valokate. On muuten aikas hyvä, nytkin (perjantai-iltana) istun terassilla tätä kirjoitamassa nauttien lämpimästä illasta ja vesisateen ropinasta. Tänään on muuten ollut toistaiseksi kesän lämpimin päivä, ja ilmassa on ollut myös hiukan tropiikin tuntua eli kosteutta aika runsaasti. Kisut pyörivät ympärillä ja kirjoitankin niistä vihdoin ihan oman pienen juttunsa jollekin päivälle ensi viikolla.

Mutta terassi siis alkaa näyttää aikas hyvältä. Kalusteethan löytyivät jo aikaisemmin keväällä ja nyt on myös katto pään päällä. Aika mahtavaa.
Hyötykasvivoittoisessa puutarhassa ei niin hirveästi ole kukkaloistoa, joten se piti sitten hankkia leikkokukkina. Taustalla olevalle valkoiselle puupenkille toin vanhan Juniorin lammasturkiksen lämmikkeeksi ja pehmikkeeksi.

Polyrottinkikalusteet ovat kevyitä siirrellä tarpeen mukaan ja muutenkin helppohoitoiset. Tyynyissä on vedenkestävät päälliset, mutta nytpä ei tarvitse siitäkään huolehtia, kun on katto päällä. Ja tuoleissa on tosi hyvä istua, minkä tosiaan olen tänään viimeistään testannut, kun olen tässä iltaa viettänyt. Nyt sitten vaan lisää lämpimiä, aurinkoisia kesäpäiviä!

June 12, 2015

Kesän herkkuja

Lähimarketissa on sellainen sekalaisten kesäsesonkituotteiden hylly. Sieltä löytyy grillijuttuja, puutarhahanskoja, kesäastioita, picnic-vilttejä ja sen sellaista. Ja sieltä löytyi myös nämä.
Muistatteko te lapsuuden mehujäät? Meillä käytettiin oman pihan tuotteista tehtyä marjamehua. Punaista tai mustaa viinimarjaa. Kyllä oli hyvää!

Halusin tietysti siirtää perinnettä eteenpäin Juniorille, joten ostettavahan nuo oli. Vuosien varrella on selvästi tapahtunut tuotekehitystä, näissä uudemmissa malleissa on esimerkiksi tuollainen putki, jonka kautta voi imeä mehujäästä puikon juurelle sulaneen mehun. Kätevää.

Meillä ei ole äidin marjamehua, joten kaupan mehustahan nuo on meillä tehtävä. Teimme kuitenkin Juniorin kanssa näistä hiukan hedelmäisemmän version eli täytimme mehutuubit ensin pilkoituilla mansikoilla ja kaadoimme sitten mehut päälle. Näin mehujää on enimmäkseen ihan oikeaa marjaa ja sitten ihan vaan vähän mehua.

Ei varmaan tarvitse sanoakaan, että Juniori oli tietysti aivan innoissaan näistä uutuuksista. Vähintään puolen tunnin välein piti kurkistaa pakastimeen ja kysellä, että onko jo valmista.
Eka satsi hävisi Juniorin ja Miehen suihin alta aikayksikön, joten lisäähän näitä oli tehtävä. Toiseen satsiin ei ollut enää mansikoita, joten mehujään hedelmäyllätykseksi valikoitui hunajamelonin paloja. Seuraaviin taidan laittaa erilaisista hedelmistä ja jogurtista tehdyn smoothien. Ja sitähän voisi vaikka raikastaa omassa pihassa kasvaneella mintulla!

Tehdäänkö teillä mehujäitä? Mikä on teidän suosikkireseptinne?

June 10, 2015

Pyörät pyörii näin, aina eteenpäin!

Mihin se ihana kesä hävisi?! Täällä oli viikonloppuna ihan aurinkoista, mutta nyt taas kärvistellään kylmässä ja tuulessa. Viikonloppua vietettiin lämpimästä nauttien ja pikkupuuhia tehden, pyöräiltiin ja pelailtiin jalkapalloa ja ihan vaan istuttiin terassin pöydän ääressä ja väritettiin värityskirjan kuvia yhdessä Juniorin kanssa.

Juniorihan siis oppi viime viikolla ajamaan polkupyörällä ihan ilman apupyöriä, joten pyöräily on nyt ollut meidän jokailtainen harrastuksemme. Pienen pojan kasvoilta paistaa niin aito riemu ja onnistumisen ilo - "minä osaan!"- että sydän ihan pakahtuu. Samalla tietysti on mukana pieni pelko, sillä pyörätiet ovat täällä meilläpäin aika vähissä, ja niiden puuttuessa pientenkin lasten pitäisi ainakin teoriassa pyöräillä autoliikenteen seassa. Toistaiseksi kuitenkin mennään onnellisina ihan omalla pihatiellä, eikä edes haaveilla sen pidemmistä pyöräretkistä.

Itsekin kaivoin polkupyörän varastosta ja polkaisin sunnuntairetkelle lähistön pieneen Reigaten kaupunkiin. Pyörä parkkiin puiston parkkipaikalle ja jalkaisin pääkadun putiikkeihin. Reigate on vähän paremmin toimeentulevan väestön aluetta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kaupungista ei niitä ihan edullisimpia vaateketjuja löydy. Topshopin, Nextin ja River Islandin sijasta kaupungista löytyy muun muassa Jigsaw, Phase Eight ja East. Pyöräilijän ei onneksi tarvitse ostoksia tehdä, joten tyydyin vaan katselemaan. 





Kuvat ovat tällä kertaa vähän vanhempia eli viime syksyltä, ei ole sentään vielä tuollaista kukkaloistoa täällä.

Reilu puoli tuntia pyöräilyä suuntaansa tuntui ihan mukavalta, vaikka siis toki aika suuren osan matkasta jouduinkin pyöräteiden puuttuessa ajelemaan autojen seassa. Varovasti ja kypärä tiukasti päässä.

Sain Lillestä ihan uuden vaihteen juoksuohjelman suhteen ja olen taas ihan nauttinut juoksemisesta. Nyt on menossa ohjeman viimeinen viikko eli ensi viikolla pitäisi sitten pystyä jo vetämään se koko vitosen lenkki kokonaan juosten.

Liikunnallisten terveisten myötä kepeää keskiviikkoa!

June 08, 2015

Leijailua - Kitesurfing

Olen ehkä saattanut joskus mainita, että Mies harrastaa lajia nimeltä kitesurfing, suomeksi leijalautailu. Itse en ole tätä hurjapäälajia kokeillut, mutta ajattelin nyt esitellä teille hiukan lajia, kun kävin kameran kanssa katsomassa Miehen lautailua Shorehamissa.

I might have mentioned that my husband has a dear hobby, kitesurfing. Not for me, thank you, but as me and my camera saw him kitesurfing one sunny day I wanted to share some of the fun with you, too.
Mikään "perhepäivä rannalla" -laji tämä ei ole, sillä leijalautailun edellytys on tietysti melkoisen navakka tuuli, ja tuuli ja ranta eivät tunnetusti ole kovin hyvä yhdistelmä. Suomeksi sanottuna siis ihan hemmetin kylmä, vaikka lämpötila oli reilut parikymmentä. Juniori ja minä katsoimme Miehen menoa hetken aikaa, mutta hilpaisimme kyllä aika pian suojaisemmille kaduille ja kaupungin puolelle. Shorehamista löytyi aivan ihastuttava ranskalainen kahvila Real Patisserie, jossa me herkuttelijat nautimme macaronseja ja vademamousseleivoksen. Mutta itse leijalautailijathan eivät tietenkään palele, ensinnäkin varusteena on kunnon märkäpuku, ja toisekseen tuo on sen verran rankkaa hommaa, ettei siinä oikein ehdi vilu tulla.
Varusteet kuntoon.
Veteen.
Menoksi.
Mies innostui lajista viitisen vuotta sitten lomaillessamme Tunisiassa, mutta kokeili vasta kaksi vuotta sen jälkeen Dubaissa. Lämpimissä vesissä on mukava leijailla, mutta kyllä Mies kovasti harrasti myös Suomessa - eikä suinkaan ollut ainoa lajin harrastaja. Ja ihan hyvä niin, sillä lajinahan tuo on sellainen, ettei ihan yksikseen kannattaisi vesille lähteä, vaan aina olisi hyvä olla kaveri mukana varmuuden vuoksi. Lisätietoa lajista Suomessa täällä.
Extreme sports a la Junior and me. Pistachio, raspberry, lemon macarons.
Nyt täällä Englannissa vakirannaksi on löytynyt Shoreham-by-Sea Brightonin kyljessä. Portsmouth on myös tullut Miehelle tutuksi, vaikka sinne onkin meiltä hiukkasen pidempi matka.

Oletteko te kokeilleet leijalautailua tai onko teillä muita hurjia harrastuksia?

June 06, 2015

Matkalla: Lille - osa II

Palataanpa sitten kuitenkin vielä tämän postauksen verran Lilleen, Ranskaan, jossa siis vietin viikonloppua. Aiemmin samasta reissusta täällä.

Lauantaina illalla totesin, että ei se suunnittelematon hengailu taida kuitenkaan olla meikäläisen juttu, joten katsoin seuraavaksi päiväksi mukavan kävelyreitin kohti Lillen eläintarhaa. Siellähän sitä viettäisi mukavasti vajaan päivän, ja matkalla voisi käväistä vaikka Wazemmesin kirppikselläkin. Kivaa.

Niin varmaan. Suunnittelupuuhissani unohdin tarkistaa sellaisen pikkuseikan kuin sääennuste. Sunnuntaiaamu nimittäin valkeni melkoisen sateisena eli ei todellakaan mikään kävely-/eläintarha-/kirpputoripäivä siis. Vaan ei hätää, suunnitelmat uusiksi.

Lillen modernin ja nykytaiteen museo LAM. Aivan mahtava paikka! Nykytaiteen museot yleensä ovat. Lillessä taidetta on esillä myös museorakennusta ympäröivässä ihastuttavassa puistossa, mutta nyt tällä kertaa siis puiston veistokset jäivät sadesään vuoksi minulta näkemättä. Ehkä sitten toisella kerralla. Tällä kertaa siis vain sisätilojen perusnäyttelyt, jotka nekin olivat kyllä ilahduttavat.
Maurice Estéve: Presént
Allan McCollum: "Perfect Vehicles"


Modernista maailmasta sukelsin vielä hetkeksi vanhaan kaupunkiin ja sairaalamuseoonhttp://www.lille-guide.co.uk/sights/musee-de-lhospice-comtesse.html, joka ei tosin enää oikein jaksanut säväyttää, täytyy tunnustaa. Ihan kiva ja sympaattinen pieni museo ja ajankuvaus kyllä, soveltui mainiosti sunnuntai-iltapäivään, kun junan lähtöön oli vielä kolme tuntia, mutta paremmin se olisi kyllä sopinut vanhan kaupungin kierrokseen ja pikkuputiikkien koluamisen yhteyteen. Näihin tällaisiin tunnelmiin.
Mitä mieltä sitten Lillestä? Ihastuttava pieni ranskalaiskaupunki, nähtävää ja tehtävää riittää pitkäksi viikonlopuksi eli ihan hyvä breikki arjesta. Menisinkö uudestaan? Ehkä. Sitä ennen kuitenkin taidan käydä parissa muussa paikassa.

June 05, 2015

Paluu arkeen

Matkustaminen on mukavaa, mutta mukavaa on myös tulla takaisin kotiin. Olisi tietysti ollut vielä kivempaa palata kotiin, jossa Mies olisi imuroinut, tiskannut, pessyt pyykit ja vienyt roskat. Ja ruokkinut kissat.

Tästä sain tietysti sellaisen stressireaktion, että piti käydä terveydenhoitajan luona mittaamassa verenpaine.
Uusia ranskalaisia kynsilakkoja. Ranskalaisen äitienpäiväruusun kera.
No, ei näillä oikeasti ollut mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kävin kuitenkin verenpainemittauksessa, ja hyvät oli lukemat. Ja kissat olivat kyllä sentään saaneet ruokaa. Ja lapsikin. Jos jäätelö lasketaan. Lapsen kanssa oli vietetty muutenkin laadukasta aikaa. Niin paljon, että viikonlopun harjoittelun jälkeen maanantaina Juniori oppi ajamaan polkupyörällä, ihan ilman apupyöriä tai muuta tukea.

Kerroin viime viikolla juoksuohjelman ”mörkötreenistä”, jota ei vaan rapakuntoisen kunto ole kestänyt juosta. Vaan tadaa, nyt se on voitettu. Keskiviikkona illalla lenkkeilin sitten senkin ihanan lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Päätös ja asennekysymys. Siitä sain sellaista positiivista energiaa, ettei haitannut torstaiaamuna edes ylimääräinen 20 minuuttia aamuruuhkassa istumista.

Näillä mennään kohti aurinkoista viikonloppuja!

June 02, 2015

Matkalla: Lille

Niin, Lille.

Lille valikoitui viikonloppumatkan kohteeksi muutamankin hiukan toissijaisen seikan summana. Ensinnäkin halusin mennä Eurostarilla. Olen mennyt Englannin kanaalin ali junalla toki aiemminkin, kun kävin edelliskesänä Brysselissä (postauksia reissusta), eli kyse ei ollut sinänsä uudesta kokemuksesta. Pikemminkin siitä, että se nyt vaan on aika näppärä. Toisekseen en halunnut taittaa matkaa kovinkaan pitkään. Kolmanneksi, halusin Manner-Euroopan puolelle. Ja sitten oli Lena. Lille on kummitellut mielessä aina siitä asti, kun Lena siitä blogissaan London and Beyond kirjoitti.

Niinpä hoipertelin perjantai-iltapäivänä työpaikan pitkähköltä lounaalta St. Pancraksen asemalle ja puolitoistatuntia myöhemmin olinkin jo Ranskassa!

Usein reissujeni suunnittelussa kaivan netistä kaikki kaupungin museot ja nähtävyydet ja teen itselleni hyvät päiväohjelmat, aamulla sinne ja sen jälkeen tänne ja iltapäivällä vielä tuonne. Hyviä reissuja. Mutta tällä kertaa päätinkin, että otan ihan rennosti ja menen ihan korvakuulolta, katsotaan, miten se sujuu meikäläiseltä.

Tämä kevät on taas menty aamuvirkkuna, ja niinpä olinkin lauantaiaamuna (naapurihuoneen naisten puoleenyöhön kestäneestä äänekkäästä kälätyksestä huolimatta) jo kahdeksalta Lillen vanhan kaupungin typötyhjillä kaduilla. Aurinko nousi, kahvilat heräilivät, pikkuhiljaa ihmisetkin.



Oli kuitenkin näyttely, jota en yksinkertaisesti vain voinut ohittaa. Taidemuseon ankkanäyttely, jossa taideteoksista oli tehty ankkaversio. Mitäpä, jos historian tapahtumien taustalla olisikin ankkoja? Vaikkapa näin:
Ja näin, ja näin, ja näinkin:


Siinäpä sitä miettimistä! Täytyy kyllä tunnustaa, että Romuluksen ja Remuksen nähdessäni purskahdin aika äänekkääseen nauruun. Tämä näyttely on esillä 5.7. asti Lillen taidemuseossa Palais des Beaux Art.

Kaupungilla kiertelyn lisäksi käytin siis myös hyvän osan päivästä kauppojen kiertelyyn, mutta aika vähiin ne ostokset sitten jäivät. Muodin ja kauneuden kotimaasta tälle englantilaistuvalle suomalaiselle tarttui mukaan muutama purkki Brysselin muistojen mukaan "maailman parasta" kosteuttajaa (toivottavasti ei ole aika kullannut muistoja) ja kynsilakkaa, eli eipä sitten mitään suurta villiintymistä tapahtunut. Kävin minä siellä joidenkin ihannoimassa Sephorassakin, mutta kun jo ovella tuli vastaan niin sakea tuoksupilvi, että ei-allergistakin heikotti, niin käännyin aika nopeasti takaisin. Ja marssin Galeries Lafayetten kosmetiikkaosastolle, hahhaa.

Sen verran täytyy vielä mainita Lillen ja Ranskan ruokakulttuurista, että kävin tietysti hotellin vieressä olevassa Carrefourissa (eli siis paikallinen Prisma) ostamassa pientä iltanaposteltavaa, ja ne juustotiskit, ne juustotiskit - ei sitä voi uskoa, ennen kuin näkee :) Pelkkiä camembertejä oli ainakin puolitoista metriä neljässä tasossa. Voih.

Sellainen lauantai Lillessä, sunnuntaista sitten toisella kertaa, se kuluikin enemmän taiteen parissa.

Onko teillä kokemuksia Lillestä?