July 30, 2015

Koulupuku

Näin kesän loppupuolella (hah, ei ole edes loma vielä alkanut) on aika suunnata katseet taas koulun alkuun ja pakollisiin hankintoihin - niin kuin esimerkiksi koulupukuun. Pääsimme Juniorin kanssa jokin aika sitten tutustumaan kouluun ja uusiin koulukavereihin ja samalla hiukan hiplailemaan ja kokeilemaan uutta ison koulun koulupukua.

Koulupuku koostuu eri kouluissa ja eri luokka-asteilla hiukan erilaisista asioista, samoin eri kouluissa on erilaisia sääntöjä ja tietysti eri tunnusvärit, eli jos vaikka olette tänne perheinenne muuttamassa, niin kannattaa tietysti tutustua oman koulun sääntöihin ennen ostoksille lähtöä.

Meidän koulussamme koulupukusääntö määrää koulupukuun kuuluvat vaatekappaleet ja niiden värin. Meillä päävärit ovat viininpunainen, tummanharmaa ja kulta. Koulun säännöt voivat myös määrätä esimerkiksi hameen helman tai hiusten pituuden, lisäksi voi olla ohjeita vaikkapa hiusten värjäämisestä ja meikkaamisesta. Ei siis kirkuvan violetteja hiuksia englantilaisissa kouluissa. Ja kyllä, edelleenkin on kouluja, joissa tytöt eivät saa käyttää housuja.

Koulupuku koostuu siis vaatekappaleista, joissa on koulun logo, ja sen lisäksi muista, vapaasti hankittavista vaatteista, joiden väri ja malli on määrätty säännöissä. Esimerkiksi meidän koulussamme lapsilla on logolla varustettu viininpunainen kollari tai kollaritakki, koululaukku ja urheilutunteja varten keltainen t-paita ja mustat shortsit. Lisäksi on tarjolla logolla varustettu lämmin fleece, ja ilmeisesti sitten jossain vaiheessa mukaan tulee myös solmio. 

Logolliset tuotteet ostetaan koulupukuihin erikoistuneelta yritykseltä tai niin kuin meidän tapauksessamme suoraan koulun kautta. Muiden vaatteiden osalta on annettu ohjeet värin ja mallin (esimerkiksi t-paidan pitää olla kauluksellinen ja farkuthan eivät todellakaan kuulu kouluun) suhteen, mutta ne voi ostaa vapaasti mistä vain, vaikka lähisupermarketista, jossa onkin ihan hyvä valikoima koulupukuvaatteita. En ole vielä saanut tilaamiani logollisia vaatteita, mutta kuvissa vähän esimakua uniformusta vapaastiostetettavien vaatteiden muodossa. Pitkien housujen vaihtoehtona on myös shortsit, samasta materiaalista.
Vaaleankeltainen (kultainen) paita ja tummanharmaat housut ja sukat. Lisäksiasuun kuuluu  mustat kengät ja logollinen viininpunainen kollari/kollaritakki.
Täytyy myöntää, että suomalaisena suhtaudun vähän ristiriitaisin tuntein tähän koulupukuun. Sillähän tavoitellaan mm. yhteishengen kasvattamista ja tasa-arvoisuutta, usein puolestapuhujien suusta kuultua on, että kun kaikilla on samanlainen koulupuku, ei lapsia kiusata, kun heillä ei ole koulussa merkkivaatteita. No, uskokoon ken tahtoo, itse kyllä väitän, että jos kiusata halutaan, niin kyllä siihen syyt löydetään (täällä on muuten viime aikoina ollut esillä ihan kamalia teini-ikäisten kiusaamisvideoita - kyllä, ne vielä ihan itse kuvaavat sen kiusaamisen ja lataavat videot youtubeen - ja ne ei tosiaan ole heikkohermoisille, sairaalakäyntejä ja poliiseja ja pidätyksiä ja sen sellaista), ja kyllä ne erilaiset merkkituotteetkin sinne kouluun tiensä löytävät, onhan tuossa puvussa vapauksia. Mutta niin tai näin, näillä mennään, ja oppiipa ainakin pienestä pitäen luontevaksi puvun käyttäjäksi. Toimistollakin väliaikainen kesätyöntekijäpoika on kauluspaidassa ja puvunhousuissa joka päivä, samoin koodari.

Entäpäs ne kustannukset sitten? Suomalaisena koulupuvusta mitään tietämättömänä kuvittelin alkuun, että koulupuku olisi kallis, mutta eipä suinkaan. Pienen koululaisemme koulupuvun logokollari maksaa 8 ja koululaukku 4 puntaa eli ei tuo hinta päätä huimaa. Ja muut vaatteet siis tosiaan voi ostaa haluamastaan paikasta eli sijoittaa voi aika lailla haluamansa summan. Täällä muuten ei lastenvaatteista makseta arvonlisäveroa eli lastenvaatteet lienevät hiukkasen edullisempia, kuin Suomessa, vaikka toki niihinkin tietysti saa uppoamaan ihan hyvän summan, jos niikseen tahtoo.

Juniorin luokalla tulee olemaan 30 lasta – 19 poikaa ja 11 tyttöä - samanlaisissa vaatteissa. Nyt siis nimikointitarroja kiinnittämään!

July 25, 2015

Tällä viikolla

Tällä viikolla olen nauttinut auringosta ja sateesta (runsaasta sateesta), karsinut liian suureksi kasvanutta pensastomaattia, sovittanut nettiostoksia, palauttanut nettiostoksia, syönyt liikaa irtokarkkeja, ostanut katumusverigreippejä, katsonut telkkarista Palomies-Samia, käyttänyt kisut eläinlääkärillä ja pysäköinyt auton väärän puun alle.

Ööh, entäs se kuntoilu? Hahhaa, kaikkihan varmaan arvasivat jo alusta lähtien, miten ahkerasti minä yoogaiailen kesän aikana. Mutta ei se nyt ihan kokonaan unohtunut ole, ja eilen löysin tosi hyvät Michael Muschin vartin vatsatreenit express absit. Näitä tehdään nyt sitten koko loppukesä, jos vaikka sitten lomalla kehtaisi laittaa päälle ne bikinitkin.

Juoksu on nyt kulkenut tosi mukavasti, ja olenkin nyt vedellyt niitä vitosen lenkkejä kolme kertaa viikossa. Nyt sitten alan pidentämään lenkkiä, vaikka illat alkavatkin jo kohta pimentyä, eikä se nyt niin hirveästi inspiroi yksin tuolla pimeässä illassa juosta. Lenkkikaveri voisi ehkä olla ihan kiva, vaikka juoksulenkki onkin minulle sitä minun ihan omaa latautumisaikaa, jolloin nautin hiljaisuudesta ja katselen näitä meidän maalaismaisemia, enkä silloin kaipaa höpöttelyseuraa.

Mitä sinä olet tehnyt tällä viikolla?

Hyvää viikonloppua!

July 20, 2015

Nähtävyyksiä: Old Spitalfields Market

Lontoon markkinoilta voi tehdä aivan upeita löytöjä niin vaatekaappiin tai korurasiaan kuin kodinsisustukseen ja oikeastaan ihan mihin vain. Olen aikaisemmin kirjoittanut muistakin markkinoista, Camdenistä täällä ja Covent Gardenista täällä. Old Spitalfields on enemmän Itä-Lontoota ja on aikalailla samanhenkinen kuin Covent Gardenkin sillä erotuksella, että täällä on ehkä hiukkasen monipuolisemmat ruokailumahdollisuudet.

Old Spitalfields Market on siis itäisemmässä Lontoossa Shoreditchissä. Markkinoiden nimi tulee läheisestä Pyhän Marian eli St. Maryn luostarista ja sairaalasta, ja markkinoita on pidetty 1200-luvulta lähtien. Erinäisten kansallisuuksien ja uskontojen vaikutus on näkynyt alueella vuosisatoja ja nousu- ja laskukaudet ovat seuranneet toisiaan, ja onpa laajentunut markkina-alue joutunut hiukan muuttamaankin. Aluetta on kunnostettu viime vuosina reippaasti, uusia rakennuksia on noussut ja rakennustyöt näkyvät täällä, kuten muuallakin Lontoossa, jatkuvasti. Markkina-alue on katettu ja siistitty ja siellä onkin mukava käyskennellä ja tehdä ostoksia. Tarjolla on siis paljon koruja ja muita käsitöitä, päivästä riippuen tarjolla on vähän eri kattaus.




Vietimme tyttöjen kanssa lauantaipäivää Lontoossa ensin kierrellen Old Spitalfieldsin markkinoilla ja siellä myös lounastaen. Markkinoilla on paitsi street food -kojuja myös hyvä valikoima etnisempiä ravintoloita, ehkä nyt ei ihan kaikkein autenttisimpia - niitä varten voi mennä vaikkapa hiukkasen pidemmälle itään Brick Lanelle -  mutta meidän eteläamerikkalaisemme Las Iguanasissa (ketjuravintola) oli kyllä maistuvaa (tosin palvelu oli aika hidasta)

Ravintolaruokailun sijasta voi hiukopalaksi ostaa vaikkapa tämännäköisen leivän. Maistuis kyllä mullekin!
Me jatkoimme kauniin kesäpäivän viettoa vielä drinkeillä Southbankissä Mondrian-hotellin kattoterassilla (varaus), josta on kivat näkymät yli Lontoon. Eikä ne näkymät siinä jokivarressa kävellessäkään hullummat ole.
Miten teidän viikonloppunne sujui?

July 18, 2015

Akateemisia juhlia

Pääsimme perjantaina osallistumaan aikas ihanaan ja hauskaan tapahtumaan, nimittäin valmistujaisiin. Koulujen lukukausi päättyy täällä Englannissa näin heinäkuun loppupuolella ja tietystikin kaikkia koulunsa päättäviä juhlitaan. Meidän tapauksessamme siis Juniorin esikoulun päättymistä.
Kyllä vain. Päiväkodissa oli todella nähty vaivaa ja tehty upea juhla. Lapsilla oli yllään hienot akateemiset hatut ja viitat, kuten asiaan täkäläisittäin kuuluu. Katsomoon oli katettu valmiiksi useampikin paketti nenäliinoja vanhempia varten. Ja olihan se liikuttavaa nähdä, kuinka kolme-nelivuotiaat kukin vuorollaan nousevat korokkeelle, vilkuttavat äidille ja isälle, kättelevät opettajaa ja saavat oman todistuksensa. Meidän perheessä kyllä mahdolliset silmienkostumiset laitettiin iltapäiväauringon piikkiin.

Todistustenjaon jälkeen nautittiin välipalaa (huokaus, kyllä vaan, näin pienestä täällä lapset oppivat englantilaisen ruokakulttuurin - no, tämä oli nyt kuitenkin juhla eli vain yksi päivä) ja sitten olikin ohjelmassa taikurin esitys. Tällä taikurilla oli muuten ihan oma taikasanansa - banana pants! Se olikin niin voimakas taikasana, että narukin jähmettyi ilmaan.



Isommilla koululaisilla alkoi nyt siis kesäloma, meidän Juniorimme jatkaa vielä päiväkodissa, kunnes syyskuussa on aika mennä isoon kouluun.

On muuten aika hassua tehdä postaus Juniorin juhlasta julkaisematta kuvaa Juniorista tai muista lapsista, pahoittelen kovasti, mutta tämä on meidän perheen päätös, että Juniori ei naamallaan blogissa eikä facebookissa seikkaile, toivottavasti ymmärrätte tämän. Täällä suhtaudutaan muutenkin tiukasti lasten kuvaamiseen, esimerkiksi päiväkodin joulujuhlassa kuvaaminen oli kielletty kokonaan, ja usein, jos kuvaaminen onkin sallittu, niin kuvien julkaiseminen somessa tms. ei ole.

Näissä tunnelmissa mukavaa viikonloppua kaikille!

July 16, 2015

Internetaikaa ja shekkivihkoja

Minä sain shekin. Shekin. Viimeksi olen pidellyt shekkiä kädessäni – tai edes nähnyt sellaisen – noin 25 vuotta sitten työskennellessäni Ruokavaraston kesäkassana.

Jos shekit ovat Suomessa kaukainen muisto esi-internetiaaliselta ajalta, täällä Englannissa shekit ovat tänäkin päivänä erittäin aktiivisesti käytössä ja käypää valuuttaa. Tosin itselläni ei shekkivihkoa ole, enkä ole sitä vielä mihinkään tarvinnut, sillä täällä onneksi tunnetaan myös sellainen ultramoderni maksuväline kuin luottokortti.

Mutta tämä shekki ei suinkaan tarkoita, että Englanti olisi jotenkin jämähtänyt suuruudenaikoihinsa jonnekin muutaman vuosisadan taakse, ehei. Päinvastoin sain tämän nimenomaisen shekin paikallisen erittäin edistyksellisen verkkopalvelun ansiosta.

Nimittäin verottajan.
Kyllä, hänen majesteettinsa verottajalla on nimittäin aika hieno ja edistyksellinen veroilmoitusjärjestelmä verkossa. Erinäisistä sattumuksista johtuen jouduin tekemään täällä ihan oikean veroilmoituksen, ja siinä vaiheessa, kun tämä sitten virallisesti selvisi, oli paperi-ilmoituksen viimeinen jättämispäivä mennyt jo ohi. Mutta ei hätää, onhan tuo verkkopalvelu. Kylmä hiki nousi otsalle.

Kun olin saanut siihen tunnukset (kahdet erilliset, paperipostilla, saaminen kesti muistaakseni kaikkiaan noin kuukauden) ja kirjautunut sisään, havaitsin järjestelmän a) loogiseksi, b) ihan mahtavaksi ja c) tajuttoman siistiksi. Kun olin syöttänyt palveluun kaikki tuloni ja vähennykseni, sain vastaukseksi samantien maksettavan veromäärän selkeästi puntina ja penneinä, jonka sitten sain vielä maksaakin samantien tämän samaisen palvelun kautta. Helppoa!

Nyt puoli vuotta myöhemmin verotus on tarkistettu, ja minä sain pienen palautuksen. Shekkinä. Postissa.

Tämä verojenmaksu-ja -.palautusproseduuri kuvaa minusta jotenkin hienosti tätä Englannin ristiriitaisuutta. Toisaalta täällä eletään viimeisintä teknologiaa ja hienoja järjestelmiä käyttäen – ja sitten kuitenkin niiden käytön edellytyksenä on muinaiset kirjepostit ja shekit.

Vastaavanlainen murroskausi on kohtaamassa myös perienglantilaista henkilöllisyyden ja asuinpaikan todistamista eli sitä kaasulaskua. Yhä useampi käyttää sähkö- ja kaasulaitosten paperitonta palvelua eikä siis saa lainkaan paperilaskuja. Kuitenkin vaikkapa puhelinliittymää hankittaessa mukana pitää olla pysyvästä asuinpaikasta todistava paperi, käytännössä siis useimmiten kaasulasku. Ja sitten kun sen puhelinliittymän saa, niin eihän se operaattorikaan sitten paperilaskuja enää lähettele. Enkä tiedä, vastaanottaisivatko shekkejäkään.

Mutta näin siis minusta tuli onnellinen shekin omistaja. Nyt pitäisi sitten vielä selvittää, mitä tälle oikein pitäisi tehdä.

PS1: En nyt taas tiedä Suomen verottajan viimeisimpiä järjestelmäkuvioita, mutta viimeksi katsoessani Suomessa voi kyllä ilmoittaa tulonsa ja vähennyksensä verkossa, mutta palvelu ei suinkaan samantien ilmoittanut verojen määrää, saati tarjonnut mahdollisuutta niiden maksamiseen.

PS2: Työkaverit vakuuttivat, että yleensä verottaja kyllä maksaa veronpalautukset suoraan pankkitilille, mutta ehkä tässä tapauksessa oli kyse jostain virheestä tai häiriöstä tai ehkä palvelu ei vain muistanut kysyä pankkitilini numeroa...

July 14, 2015

Grilliherkkuja - Kana-aprikoosivartaat

Viikonloppuna nautittiin paitsi liikunnasta niin myös - yllätys, yllätys - grilliherkuista. Lauantaina säät suosivat ja grillattiin ystävien kanssa pitkästä aikaa aivan tajuttoman hyviä eteläafrikkalaisia kanavartaita. Kana marinoidaan pitkään ja hartaasti curry-aprikoosihillomarinadissa (on siinä jokunen muukin ainesosa) ja pujotetaan vartaisiin liotettujen kuivattujen aprikoosien ja sipulin kanssa. On kuulkaa aivan upean makuista, kannattaa kokeilla! Resepti löytyy esimerkiksi täältä.
Sunnuntaina vietettiinkin sitten rentoa kotipäivää. Sade muutti leikkipuistosuunnitelmat sisäharrastuksiksi eli muun muassa piparien leipomiseksi ja piirtämiseksi - ja liialliseksi telkkarin katsomiseksi, ja sadetta on riittänyt vielä viikon alkuunkin. Toivottavasti tästä viikonloppua kohti taas lämpenee. Mukavaa viikkoa kaikille!

July 12, 2015

Rapakuntoisen kuntokesä

Hyvää sunnuntaihuomenta!

Olen täällä blogissani aina välillä kirjoittanut kuntokesästäni, mutta mistä en ehkä ole ainakaan suoraan kirjoittanut, on se turhautuminen, mitä urheilu tällaiselle rapakuntoiselle on välillä aiheuttanut. Toisaalta tietää, että kun vaan jaksaa painaa, niin kyllä niitä tuloksiakin alkaa näkyä, mutta mitäs kun noudattaa pilkuntarkasti aloittelijan juoksuohjelmaa, mutta ei vaan pysty? 

Kun en jaksanutkaan juosta sitä hemmetin 5 km puistojuoksua juhannuslauantaina, oli turhautuminen rankkaa ja juoksu maailman tyhmin laji. Siis miten voi olla treenaamisenkin jälkeen niin huonossa kunnossa, ettei pysty juoksemaan yhtä puolituntista? Ja kun vielä viikonkaan päästä siitä ei mittariin tullut kuin vajaa 4 km yhtämittaista juoksua, oli tossut lentämässä seinään ja maailma minua vastaan ja Englanti ihan syvältä eikä kukaan edes oikeasti välittänyt minusta. Olin varmaan tosi viehättävää seuraa.

Kunnes sitten eilen illalla kuohuviinilasillisella juttelimme juoksemisesta erään myöskin vastikään juoksemisen aloittaneen ystäväni kanssa, ja hän mainitsi juosseensa hänelle vinkkaamani ja mittaamani 5 km lenkin - ajassa 44 min. Oivallus! Niinpä tänä aamuna kirmasin aamulenkille ja juoksin hitaasti. Juoksin ja juoksin - ja juoksin vihdoin sen koko 5 km! Eikä sitä aikaakaan sitten lopulta mennyt kuin 34.24 (epävirallisen puhelinajanoton mukaan). Nyt on kuulkaa niin voittajaolo!

Tästä tulee (koko päiväksi luvatusta sateesta huolimatta) hyvä päivä!

July 06, 2015

Korttipajalta päivää: Vauvakortti

Lähipiiriin syntyi ihana, odotettu vauva! Pienen pojan syntymän kunniaksi väkersin korttipajalla tällaisen tervehdyksen.
Tulokkaan vanhemmat viestittivät, että mahdollisissa muistamisissa voisi sitten käyttää jotain muutakin väriä kuin vaaleansinistä, joten kortti noudattaa sitten tätä linjaa. Muiden muistamisten osalta ehdinkin sitten käydä ostoksilla jo ennen noita vanhempien terveisiä, ja vaaleansinistähän sieltä tuli hankittua. Vauvanvaateosastoilla ei muuten ihan niin hirveästi ainakaan tässä maassa ole valinnanvaraa värien suhteen, toim. huom.

Valtavasti onnea vielä tuoreille vanhemmille & kaikille muille erinomaisen mukavaa päivää!

July 04, 2015

Kesästä, koulusta ja lomasta

Suomessa on kesälomakausi kuumimmillaan (toivottavasti myös säiden puolesta) – täällä Enkuissa sen sijaan paiskitaan vielä töitä niin kuin kesää ei olisikaan. Lämpömittari toki kertoo ihan muuta, hellettä piisaa.

Koulujen kesälomat alkavat täällä heinäkuun loppupuolella, ja siitä alkaa täkäläisten koululaisten ruhtinaallinen kuuden viikon kesäkoma. Suomalaisittain lyhyeltä kuulostavan kesäloman vastapainoksi lapset nauttivat täällä lukuvuoden aikana useammastakin viikon mittaisesta lomasta.

Mikäli vanhemmilla ei ole samaan aikaan omaa lomaa, on lomien ajaksi pienillekin lapsille tarjolla erilaista kokopäiväistä lomakerhoa ja muuta, usein tutussa iltapäiväkerhossa tai koulussa. Täällä on myös aika yleistä, että etenkin pienempien lasten äidit ovat kotona joko kokonaan tai ainakin osan viikosta – osa-aikatöitä tehdään täällä mielestäni enemmän kuin Suomessa ja useammalla alalla. Ystävä juuri kertoi, että hänen tyttärensä koululuokan (30 lasta) äideistä vain 2-3 on kokopäivätöissä.

Samoin olen huomannut omalta asuinalueeltamme, että aika monella äidillä on oma, kotoa käsin hoidettava yritys, jolloin joustavampien työaikojen ansiosta työ ja äitiys on helpompi yhdistää. Esimerkiksi meidän asuinalueellamme on muutamakin kakkuleipuri ja mobiilikampaaja, ja mm. lasten kokkauskerhoa pitävä äiti ja liikuntayrittäjä tulevat näin äkkiä myös mieleen.
Koulujen lomiin liittyen täällä Englannissa katsotaan, että on lasten oikeus saada opetusta ja vanhempien velvollisuus huolehtia, että näin tapahtuu, eikä lukukausien aikaisia poissaoloja katsota hyvällä. Itse asiassa täällä on ollut vuodesta 2013 voimassa laki, jonka perusteella voidaan sakottaa ja sakotetaankin niitä vanhempia, jotka esimerkiksi vievät lapsensa lomalle lukukauden aikana. Sakkoa tällaisesta toiminnasta napsahtaa 60 puntaa per lapsi ja per aikuinen, eli esimerkiksi meidän yhden lapsen ja kahden aikuisen perheessämme tästä tulisi lomareissulle 120 punnan lisälasku, jos siis päättäisimme näin rikollisesti toimia. Koulun rehtori voi myöntää lapselle vapaata koulusta vain erityisen painavasta syystä, ja loma ei siis ole sellainen syy.

Syksystä lähtien siis meidänkin koululaisperheessämme lomaillaan taas hiukkasen suunnitelmallisemmin. Sitä ennen kuitenkin nautitaan aurinkoisesta kesästä!
Ihanan kesäistä viikonloppua kaikille!

PS: Löytyipä juuri myös tällainen juttu näistä paikallisista koululaisten lomailuista lukukauden aikana - Rehtori uhkaa antaa lasten koulupaikan jonossa seuraavalle, mikäli lapset lomailevat lukukauden aikana.

July 03, 2015

Mitä ajattelin tänään?

Että vaikka noin käsitteellisellä tasolla töissäistuminen parhaimpaan heinäkuun helteen aikaan on aika syvältä, niin ei se käytännössä kuitenkaan sitten ole niin kamalaa. Ulkonahan on kuitenkin liian kuuma tehdä mitään – tai edes olla tekemättä mitään.

Ja että vaikka töissä olemisessa ei nyt siis olekaan millään tavalla niin kamalaa, niin oli kuitenkin ihan mukava käydä lounastunnilla pienellä kävelyllä ja syödä lounaswrapit puiston penkillä istuen. Ja sieltä oli sitten ihan kiva taas tulla takaisin ilmastoituun toimistoon.

Oikein mukavaa viikonloppua!

July 02, 2015

Huh hellettä!

Hyvää heinäkuuta!

Englantiin on tullut kesä. Olemme tällä viikolla nauttineet ihan huikeista helteistä, keskiviikon lämpötila oli korkein ikinä heinäkuussa mitattu. Auton mittari näytti töistä lähtiessä 36 ja virallinen lukema oli 36,7 astetta.

Oma arki on ollut viime aikoina – no, arkea. Töitä ja kotijuttuja, grillausta ja sen sellaista. Tällä viikolla on nautittu oman puutarhan herneitä, nam nam, tosi makeita. Ensi kesänä kylvän kyllä enemmänkin näitä herkkuja.

Puutarhan sadosta tulikin mieleeni, että meillä on pihassa ihan älyttömän rehevä minttu. Kaipaisinkin hiukan vinkkejä, mitä kaikkea siitä voisi tehdä. Nyt voisi laittaa minttureseptit jakoon! Eilen nautittiin kuuman kesäillan kunniaksi lasilliset erittäin minttuista Pimm’siä, mutta mihin muuhun sitä voisi laittaa?