November 28, 2015

Lunta ja lasia

Väkertämäni synttärikortin lumihiutaleet eivät ole ainoat lumihiutaleet, jotka ovat ihastuttaneet viime aikoina. Talvesta ja lumesta meitä muistuttaa myös tämä lasitaulu.
Olen yleensä tosi huono taulujen, tai varsinkin niiden ripustuksen kanssa. Tämän vuoksi olenkin sitten usein jättänyt taulut kokonaan hankkimatta ja valokuvat teettämättä tai sitten ne ovat jääneet pölyttymään jonnekin kaapin nurkkaan. Mutta nytpä on vihdoin saatu jotain seinillekin.

Sininen lasihiutale on hankittu edelliskesän Margate-retkellä aivan ihastuttavasta lasipajasta kaupungin aallonmurtajalla. Olen aina ollut heikkona lasiin ja jossain vaiheessa minulla oli esimerkiksi melko mittavakin kokoelma erilaisia lasisormuksia ja -koruja. Niinpä ei ollut yllätys, että tämä sininen lasilumihiutale kiinnitti huomioni välittömästi. Taulun jujuna on, että siinä ei ole lainkaan taustaa, ja se sopii siis sen vuoksi erinomaiseksi ripustettavaksi ikkunaan tai ikkunan väliin, jolloin luonnonvalo saa sen hohtamaan todella kauniisti. Tai sopisi ja saisi, jos olisi sellaiset ikkunat. Meillä nimittäin on ruutuikkunat, joissa tämä lumihiutale ei pääse oikeuksiinsa, joten oli siis etsittävä toinen paikka.
Hetken aikaa taulu oli jo keittiön seinällä, mutta väärässä paikassa ja ripustuskin oli aika hutera, joten korjasin taulun turvallisempaan paikkaan  - piiloon kaapin päälle. Jossa se saikin sitten pölyttyä aikansa ja odottaa uutta inspiraatiota. Nyt lumihiutale muistuttaa meitä Suomen talvesta makkarin seinällä. En ole ihan satavarma, onko tuokaan nyt sitten se lopullinen sijoituspaikka, jotenkin näkisin tuon olohuoneessa, mutta jääköön se nyt sitten vielä harkintaan, olohuoneen sisustus on nimittäin sitten ihan oma lukunsa ja (tulevaisuus-)projektinsa...

November 25, 2015

Korttipajalla - talvinen synttärikortti

Korttipajalla ei ole montaa tovia kulunut kesän ja syksyn aikana, ihan nolottaa, kuinka aika monet juhlahetket on taas menty ostokorteilla. Mutta nyt palataan takaisin ruotuun - Suomen, vaan ei Englannin säät mielessä talvisella synttärikortilla.
Tässä on yhdistetty kimaltelevat jättilumihiutaleet timanttitarroihin ja hopeanauhaan, pohjana tummansininen kortti. Lumihiutaleet ovat lasten askartelusetistä, mutta ihan kivastihan ne tähän aikuisenkin korttiin sopivat. Tämäntyyppinen korttihan sopisi erinomaisesti myös jouluterehdykseksi.

Talvinen teema korttiin tuli synttärilahjasta, joka ei ollutkaan tällä kertaa tavaralahja, vaan elämyssellainen eli synttärisankari vietiin luistelemaan. Luisteluhan ei täällä ole ihan jokamiehen perustaito tai tavanomainen harrastus, mutta näin talviaikaan täällä avataan siellä täällä pieniä tekojääkaukaloita, joihin voi aika suolaista maksua vastaan mennä luistelemaan, yleensä kolmeksi vartiksi. Lumesta ja luonnonjäistä täällä saadaan edelleen ja varmaan koko talvikin vain haaveilla.

November 21, 2015

Valoa!

En olekaan pitkään aikaan kertonut mitään meidän sisustusjutuista. Niin se vaan on, että kesällä puuhataan ulkoasioita ja näin syksyn tullen katse siirtyy taas takaisin sisätilohin. Kotona on nyt valmistunut muutama ikuisuusprojekti, muun muassa keittiön led-valot on vihdoin saatu kokonaan asennettua.

En edes muista, koska tämä projekti alkoi, mutta aikaa siinä kyllä kului ihan kiitettävästi. Mies pähkäili ja mittaili ja tilaili valonauhaa ja aloitti hienosti asennusprojektin, mutta sitten yksi kelallinen valonauhaa olikin rikki. Kaputt. Ei valoja. Olikohan sitten palautusaika kulunut umpeen ja toimittajan valikoimat vaihtuneet vai mikä oli syynä, mutta jouduimme tilaamaan lisää valonauhaa toisesta paikasta. Ja sepä oli tietysti eriväristä. Valkoista kyllä, mutta ihan eriväristä, sinisempää, kuin se aiemmin tilattu ja puoleen keittiöön asennettu. Ja sitten piti hankkia valot myös terassille. Ja asentaa se. Ja sellaista kaikenlaista, ja aina välissä kului hiukan lisää aikaa. Kunnes nyt sitten päivänä eräänä vihdoin saatiin myös keittiöön joka paikkaan valot, ja vieläpä ihan samanvalkoiset valot. 
Lähikuva led-nauhasta.
Led-valonauha on siis asennettu kaappien ylä- ja alareunaan ja kyllä tuli aika hieno, vaikka alkuun olinkin hiukan epäileväinen. Kauhukuvissa minulla siinteli sellainen poikamieskämpän loisteputki-neonvalo-välke, mutta tuollainen lämmin valkoinen osoittautui kyllä minun mielestäni sitten kuitenkin tosi kauniiksi ja valoteholtaankin erinomaiseksi. Näyttää kuvassa hiukkasen kylmemmältä, mitä luonnossa. Kyllä kelpaa nyt näiden valojen alla Juniorin ja minun leipoa talvi-iltoina.

Valoisia talvihetkiä kaikille!

November 20, 2015

Synkeämpi happihyppely

Eilisten happihyppelykuvien yhteydessä totesin, että kuvat valehtelivat ja saivat synkän syyspäivän näyttämään suorastaan kuulaan aurinkoiselta. Tästä valehtelusta innostuneena kokeilin joidenkin samalta lenkiltä olevien kuvien "synkentämistä". Pilvisempien kuvien muokkaaminen mustavalkoisiksi sai tunnelman aivan erilaiseksi, kuin mitä eilen julkaisemissani kuvissa.
Etenkin tuo alempi kuva on suorastaan uhkaava. Onneksi oikeasti ei kuitenkaan ollut ihan näin pimeää ja harmaata.

Ja arjen harmaudesta sitten iloisempiin asioihin eli sehän on taas viikko lopuillaan ja viikonloppu edessä, tattadaa, virkeää viikonloppua kaikille!

November 19, 2015

Happihyppelyllä

Näin pimeän syksyn keskellä ulkoilut jää viikolla valitettavan vähille, kukapa sinne sysipimeään viitsisi illalla enää lähteä. Onneksi kuitenkin voin aina välillä tehdä töitä kotitoimistolta käsin - ja käydä lounastauolla lenkillä. Pieni happihyppely virkistää kummasti. Eilen oli tällainen päivä, ja vaikka en nyt käynytkään juoksemassa, niin kyllä tuollainen kolme varttia maastossa on ihan hyvää kuntoilua sekin. Lähdin aika sokkona ilman suunnitelmaa seuraamaan lähimaaston ulkoilureitistöä ja public footpath -viitoitusta. Varsinaista polkua näissä ulkoilumaastoissa ei lyhyen alkumatkan jälkeen oikeastaan ole, vaan ulkoilureitti kulkee ihkaoikean laitumen läpi - tällä kertaa ei (onneksi) sattunut lehmiä samaan hakaan, niinkin on käynyt. Tältä meillä täällä nyt näyttää.


Onnistuin saamaan näihin kuviin hiukan aurinkoakin - totuuden nimissä on sanottava, ettei sitä kyllä juuri paria pilkahdusta enempää oikeasti näkynyt, pikemminkin aika synkeä ja tuulinen päivä, eikä tuolla myöskään todellakaan ollut noin kuivaa, vaan ihan kumpparit jalassa ja kuralätäköissä kuljin. Näin se kuva valehtelee. Mukavaa loppuviikkoa & muistakaa tekin ulkoilla!

November 17, 2015

Joululahjalaatikko

Kerroin viime viikolla kokoavani pakettia Operaatio Joulun Lapsi -kampanjaan,  ja nyt se on siis vihdoin valmis. Lahjan kokoaminen osoittautui näin ensikertalaiselle lopulta aika haasteelliseksi, laatikko on nimittäin yllättävän pieni! Voi toki olla tällaisen isojalkaisen harhaa, mutta kyseinen kenkälaatikko taitaa ihan oikeasti olla ennemminkin lasten kengille kuin aikuisten... Ihan kaikkea ajattelemaani en siis saanut laatikkoon mahtumaan, mutta aika paljon kuitenkin.
Toinen haaste tulikin sitten siitä sisällöstä. Minulla oli aika selkeä ajatus, mitä laatikkoon laittaisin, mutta sitten tulikin tenkkapoo. Paitsi koko, niin myös annettu ohjeistus kun tulikin yllättäen vastaan. Tai ohjeistuksen erilaisuus, nimittäin suomalaisissa ohjeissa ehdotettiin ohuen paidan lisäämistä pakettiin, mutta englantilaisissa sitä ei mainittu - ja sitten olikin vielä maininta, että "ei muita kuin mainittuja vaatekappaleita" eli käsineet, huivi, sukat (suomalaisissa ohjeissa siis tässä listan jatkona oli se paita). Ja minä kun olin ajatellut parin vaatekappaleen lisäämistä laatikkoon! No, lopulta kyllä lisäsin kuitenkin mukaan laatikkoon pitkähihaisen punaisen paidan, jonka helmassa on kaunis pitsi. Toivottavasti se löytää tiensä perille.
Varsinaista wow-lelua/kappaletta ei laatikkoon ehkä nyt tullut (leikkiikö 10-14 -vuotiaat vielä leluilla?), mutta katseenvangitsijaksi laitoin (tasa-arvonaisena) vaaleanpunaisen muistikirjan, jonka kannessa on teksti "ole itsesi, usko itseesi". Vihon alta laatikosta löytyy hiusklipsejä, pöllökolikkopussukka, pieni kukkapenaali, jossa kyniä, värikyniä ja sellaista, samanlaisin kukin koristeltu toinen muistikirja, kukkatarroja, perhostarroja, hiusharja, hammasharja, hammastahna, dödö, pesulappu, laventelisaippua ja suht iso karkkipussi. Ja se paita.

Tavaroiden lisäksi laatikkoon sujahti yhdessä Juniorin kanssa täytetty kirje (valmis lomake siis),  jossa kerrotaan meistä lähettäjistä - tai siis lähinnä Juniorista. Mistä ollaan ja lempipuuhat ja sen sellaista. Meillä olikin oikein hauska hetki Juniorin kanssa kirjettä kirjoittaessa.

Vaikka lahjapaketin kokoaminen ei siis mennytkään ihan niin suitsaitsukkelaan, mitä ensin luulin, koin laatikon sisällön miettimisen ja hankkimisen ja etenkin pakkaamisen mukavana johdatuksena jouluun. Taisinpa jotain joululaulua siinä hyräilläkin... Ehdottomasti siis mukaan myös ensi vuonna. Ja nyt glöginkeittoon!

November 15, 2015

Loppusyksyn pihatöitä

Havahduin taas ihan yhtäkkiä, että sehän on jo marraskuu puolivälissä! Suomessa, ainakin osassa, maa valkoisena! Mitäs siellä puutarhassa pitikään...? Nyt, kun sattui sateeton sunnuntai, niin eikun pihahommiin vaan.

No, laventeli on odottanut leikkaamista jo jonkin aikaa. Minulla on etupihalla portinpielessä laventelit, joiden toivon jatkossakin pysyvän kauniina ja suhteellisen sopusuhtaisen kokoisena. ”Mestaripuutarhurin” on helppo antaa hyviä ohjeita Suomessa viihtymättömän kasvin suhteen, mutta laventeli siis leikataan syksyllä kukkimisen jälkeen. Meillä siis vielä hiukan myöhemmin, mutta leikattu on siis kuitenkin. Nyt jännätään talvehtimista. 

Toinen syyspuuha oli tietysti tulppaaninsipulien istuttaminen. Ensi keväänä meidän pihaan odotellaan upeata vaaleanpunaisten ja yön kuningattarien eli tumman violettien tulppaanien kukkaloistoa. Samoin sinisiä iiriksiä pitäisi nousta esiin.
Viime vuonnahan laitoin maahan myös muutaman valkosipulinkynnen. Ne kasvoivat kyllä hienosti, mutta jäivät sitten villiintyneen tomaatin jalkoihin, ja saimme nauttia vain yhdestä, varsin pienikokoisesta valkosipulista. Se oli kyllä kaunis, mutta tosiaan aika minikokoinen. Nyt, kun tomaattia ei enää ole ja valkosipulilla tilaa, on ilmeisesti maahanjääneet sipulit kasvaneet ja tehneet aika monta versoa. Karsin näitä vähän, että näillä olisi tilaa kasvaa, niin katsotaan, ehtiikö nämä vielä kasvaa ennen ihan oikeaa talvea tai jopa talven yli. Taidan kyllä laittaa viereen pari ihan uuttakin ensi vuotta varten.

Lehtien haravointia tai kasvien pakkassuojausta ei meidän pihassamme tarvitse tehdä. Yleisen siisteyden vuoksi kiskoin kuitenkin kasvimaalta ylös muun muassa basilikan, se kun ei selviä talven yli. Samoin lapioin mintunkin ylös, mutta sehän kyllä sieltä nousee taas keväällä.

Aiemmin syksyllä istuttamani syklaamit näyttävät edelleen ihan kauniilta ja saavat siis jäädä ruukkuihin. Niidenhän pitäisi kestää kylmääkin, mutta en ole ihan varma, säilyvätkö ihan koko talven yli. Sepä jää nyt sitten nähtäväksi. Etupihan ruukkujen callunat ainakin tuovat huikan väriä talveen. Siellä näkyi toisessa ruukussa olevan ihan uusia krassintaimiakin, se ja nuo valkosipulit kertovat teille, kuinka lämmintä täällä siis todellakin edelleen on. 

Miten teillä on varauduttu talveen? Vai onko talvi jo tullut?

November 11, 2015

Operaatio Joulun Lapsi

Näin joulun alla (kyllä, nyt voi jo sanoa näin) aktivoituvat tietysti kaikkien ostosparatiisien lisäksi myös erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt. Olen joskus aiemminkin kertonut, kuinka täällä Englannissa hyväntekeväisyydellä on huomattavasti suurempi ja näkyvämpi rooli ihan jokaisen arjessa. Erilaisia second-hand -kauppoja on pilvin pimein ja vaatetta ja muuta tavaraa kerätään ihan kotiovelta noutamalla ja keräyksiä löytyy ihan varmasti jokaiselle, joka vaan haluaa osallistua.

Myös koulussa hyväntekeväisyys näkyy. Rahaa kerätään paitsi koululle itselleen, myös koulun kautta muihin hyviin kohteisiin. Tänä syksynä on ollut jo ainakin ruokakeräys ruokapankille sadonkorjuujuhlan merkeissä ja koulun tukiyhdistyksen elokuvailtapäivä koulun tukemiseksi, ja tahti siis nyt vain kiihtyy. Tällä viikolla esimerkiksi lapset saavat tuoda kouluun nallen, lahjoitusta vastaan tietysti, suositus vähintään yksi punta. Koulun omien keräysten lisäksi koulun kautta voi osallistua myös muihin keräyksiin, kuten nyt esimerkiksi kenkälaatikkokeräykseen eli Operation Christmas Child -keräykseen.

En osallistu niin kovin moneen keräykseen, mutta tähän lähden mukaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Keräyksessä pakataan lahja kenkälaatikkoon ja Samaritan's Purse -järjestö toimittaa lahjan apua tarvitsevalle lapselle. Lahjan antaja voi valita, kokoaako lahjan tytölle vai pojalle sekä lahjansaajan ikähaarukan. Itse kokoan pakettia 10-14 -vuotiaalle tytölle.

Suomessa vastaava keräys kulkee nimellä Operaatio Joulun Lapsi ja sen organisoi Patmos lähetyssäätiö. Lahjat toimitetaan Suomesta Romaniaan ja Moldovaan. En ole kaikista (itse asiassa monestakaan) asioista Patmoksen kanssa samaa mieltä, mutta tähän keräykseen kyllä kehotan kynnellekykeneviä osallistumaan. Keräysaika on NYT, useissa keräyspisteissä paketin viimeinen jättöpäivä on 15.11.

Lisätietoja Suomen Operaatio Joulun Lapsesta - Englannin vastaavasta lisää täällä.

November 08, 2015

Kummallista

Unohdin puhelimeni kotiin ja piti mennä ulos lounaalle. Kamalaa. Tiedättehän, yksin liikkeellä, ilman pakopaikkaa. Mitä sitä oikein voi kahvilassa tehdä, jos pitää vaan istua yksin, eikä voi jutella kenenkään kanssa tai räpeltää puhelimensa kanssa? Pitää vaan istua hiljaa ja katsella ympärilleen, niin kuin se olisi ihan luonnollista. No eihän se ole.
Vieressäni istunut nainen näytti kovin tärkeältä ja sosiaaliselta puhelimensa kanssa. Hänellä on varmasti elämä. Kurkkasin. Hän pelasi candy crashia.

Miltä minä näytin siinä istuessani, kun vain join kahvia? Varmasti hyvin oudolta. Epänormaalilta. Olin musertunut.

Onneksi puolivälissä kahvikupposellistani keksin kaivaa laukustani muistivihon ja kynän, ja luonnostella tämän postauksen. Näytin varmasti tosi tärkeältä ja tehokkaalta.

Kuvan gingerbread latte (nam nam) on kuvattu seuraavalla kahvilakeikalla eli eilen lauantaina, kun odotin Juniorin Suomi-koulun päättymistä ja kirjoitin tämän postauksen. Tällä kertaa minulla oli mukanani puhelin, tietokone, kamera ja muistivihko. Enkä tuntenut oloani yhtään omituiseksi. Kummallista.

November 06, 2015

Marraspimeää

Voi kääk, ei voi muuta sanoa. En tiedä, onko lomaltapaluu tällä kertaa jotenkin erityisen hankalaa vai marraskuun sateet ja pimeys vai mikä on, kun takana on jotenkin ihan kamalan vaikea viikko. Olen tällä viikolla joka ikinen aamu herännyt neljän aikoihin pystymättä enää nukkumaan, eli väsymys alkaa näin loppuviikosta olla ihan järkyttävä. Eilen koitin viedä Junioria iltatoimille, mutta pinna kiristyi ihan puhtaasta väsymyksestä niin, että totesin Miehelle, että nyt ei pysty, ja hänpä sitten hoiti homman. No, luin minä sentään iltasadun. Tapaisen.
Lisäksi viikon aikana on kulunut tuota kuvassa näkyvää herkkua - no, aika paljon. Kyllä tuo Fasun suklaa sitten vaan on hyvää! Tuo varsinainen talvimaku vielä odottaa maistamista, mutta olen ihan varma, että maistuu.

Vaan onneksi on viikonloppu, ohjelmassa on ainakin Suomi-koulua, kaverisynttäreitä ja grillaamista (näillä näkymin vesisateessa, mutta todennäköisesti se ei miestä hetkauta, ”ny rillataan”). Suomi-koulun osalta jo päätin, että kaikenlaisen kaupungilla sinkoilun sijasta minä suuntaan Juniorin oppitunnin ajaksi johonkin paikalliseen kahvilaan ja istun latteni kanssa ihan kaikessa rauhassa stressaamatta yhtään mistään.

Hyvää viikonloppua!

November 03, 2015

Mamuna maailmalla, osa 2

Kirjoitin kesällä ulkomailla-asumisen kääntöpuolista. Siitä, kuinka ikävöi perhettä ja tuttua kaurapuuroa, kuinka etääntyy ystävistä, kuinka ei tiedä, mistä kaikki Suomessa puhuvat. Arkailin silloin sen kirjoituksen julkaisemista. Tämän kirjoituksen julkaisemista olen arkaillut sitäkin enemmän.

Olen yhä täysin samaa mieltä aiemman kirjoitukseni kanssa, mutta samaan aikaan minua on alkanut vaivata pelko.

Sillä se Suomi, josta luen päivittäin suomalaisista lehdistä, ei ole minun Suomeni.

Miten kukaan voi selittää itselleen, että on ihan oikein heittää alaikäisiä lapsia polttopulloilla?!

Miten kukaan voi selittää itselleen, että on ihan oikein heittää ketään polttopuilloilla? Miten kukaan voi selittää itselleen, että on ihan oikein hyökätä toisen kimppuun, huutaa ja solvata toista, täysin tuntematonta ihmistä? Miten kukaan voi ihan oikeasti olla sitä mieltä, että jokin tietty passin kannen väri tekee ihmisestä paremman tai huonomman kuin toisesta?

Nämä ihmiset, jotka haluavat ”suojella Suomea terrorismilta ja fanatismilta” ovat tähän asti itse olleet niitä ainoita, jotka ovat tehneet terroritekoja ja olleet niitä fanaatikkoja.

Monokulttuurisuus. Mitä se on? Ei sellaista ole olemassakaan. Suomi on monikulttuurinen maa, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja se on hyvä asia.

Oman maan kansalaisten asiat ensin kuntoon. Onko naiivimpaa, kuin kuvittelu, että turvapaikanhakijoista aiheutuvat kulut olisivat jotenkin pois eläkkeistä tai työttömyyspäivärahoista, tai että jos kaikki turvapaikanhakijat käännytettäisiin heti rajalta pois, jostain sataisi kahmalokaupalla satalappusia suomalaiseen terveydenhuoltoon? Se ei vaan mene niin. Eläkkeet eivät nouse senttiäkään, vaikka kaikki pakolaiset ja turvapaikanhakijat lähtisivät Suomesta tällä sekunnilla. Koulut eivät saa euroakaan enempää rahaa. Ja sitäpaitsi kaikkien suomalaisten asioita ei saada ikinä "kuntoon". Ei tule tapahtumaan.

Elintason perässä muuttavat. Tietysti. Tottakai turvapaikanhakijat ovat muuttaneet saadakseen paremman elämän. Turvallisemman, paremman, taloudellisestikin rikkaamman. Niinhän ihmiset tekevät. Miksi on huono asia, että ihmiset haluavat itselleen ja lapsilleen parempaa? Enkä voi ymmärtää, miten turvapaikanhakija muka eläisi "ylellistä elämää" tukien varassa, kun suomalainen työtön ei samalla ja suuremmallakaan rahalla kykene muuta kuin "kituuttamaan köyhyysrajalla"? Luulenpa myös, että nämä "älypuhelimiin ja merkkivaatteisiin" sonnustautuneet koulutetut tulijat eivät muutenkaan tyydy elämään yhteiskunnan elätteinä.

Minusta on kriittistä se, ettei näitä koulutettuja työikäisiä ja -haluisia ihmisiä passivoida ja eristetä vastaanottokeskuksiin. Et saa tehdä töitä, vaikka haluaisit. Et saa edes laittaa ruokaa vokin muille asukkaille, et edes palkatta. Pelit ja leikit ovat ihan hyviä nekin, mutta tulijoille on aktiivisesti opetettava suomea, Suomen kulttuuria ja käytöskoodeja, lainsäädäntöä ja toimintatapoja, ja kannustettava työnhakuun ja yrittäjyyteen. Tulijoita ja paikkakuntalaisia on aktiivisesti saatettava yhteen ja tutustumaan toisiinsa ja siten autettava tulijoita kotoutumaan ja luotava mahdollisuuksia työllistymiseen ja työllistämiseen. On saatava kuntalaiset vastaanottokeskukseen ja vastaanottokeskuslaiset kuntaan. Tämä vaatii työtä ja vie aikaa, mutta kotouttamisessa ei saa epäonnistua.

Ulkomailla asuessa on vaarana, että alkaa nähdä kaiken kotimaahansa liittyvän vaaleanpunaisten lasien läpi. Se ihana kaukainen kotimaa, jossa kaikki on hyvin ja kaunista ja mahtavaa, ja tämä paha ulkomaa, josta ei saa edes ruisleipää. (Kyllä, minä kehtaan ulkomaillakin kaivata kotimaani ruokaa ja jopa ihan haukkua tätä paikallista jauhomössöä. On muuten jännä, kuinka äkkiä aiemmin syömäkelvottomaksi haukuttu laitosruoka onkin muuttunut gourmet-tason ateriaksi.) Valitettavasti tämä sama vaaleanpunaisten lasien ilmiö on mahdollinen - ja hyvin tyypillinen - myös, jos ei koskaan pysähdy katsomaan omaa kotimaataan muualta käsin.

Suomi on ollut minulle hyvä maa. Olen kiitollinen suomalaiselle yhteiskunnalle saamastani koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisesta kasvamis- ja elämisympäristöstä. Olen ollut iloinen veronmaksaja. Mutta kun nyt katson, mihin suuntaan Suomi on menossa, minä pelkään. Pelkään, että se suomalainen yhteiskunta ja arvomaailma, jossa minä olen kasvanut, on murentunut. Pelkään, että Suomen minuun tekemä investointi jää pysyvästi ulkomaille. Pelkään, että minä en haluakaan muuttaa takaisin.

November 02, 2015

Se aika vuodesta

Se on taas se aika vuodesta, kun täällä rätisee ja paukkuu. Englantilainen ilotulitusaika. Kyllä on ihan mahtava juttu, meidän perhe tykkää! Kävimme taas koko perheen ja puolen kylän voimin kaupungin järjestämässä tapahtumassa katsomassa ehkä suurimman ikinä kokon polttamista ja upeaa ilotulitusta. Mikä olisikaan parempi tapa tuoda valoa ja väriä syksyyn?

Miksi täällä sitten nyt ilotulitellaan? Marraskuun alussa muistellaan Guy Fawkesia ja ruutisalaliittoa, joista löytyy superlyhyt tiivistelmä aiemmassa postauksessani ja googlaamalla tietysti löytyy varmasti runsain määrin lisää aiheesta. Kyllä historia on sitten ihmeellistä (kuunnelkaapas lapset sitä hissanmaikkaa)!

Mukavaa alkanutta viikkoa!
PS: Englanninmatkaajille vihjeeksi, että näitä ilotulituksia on nyt tarjolla joka niemessä ja notkossa, kannattaa poiketa!