January 27, 2016

Taidetta koteihin.

Avataanpa jälleen kotiovea sisustusprojektien merkeissä, tällä kertaa teemalla "väriä ja taidetta koteihin". Portaikossa on ollut isohko valkoinen tyhjä tila, johon oli jo pidemmän aikaa ollut haussa jonkinlainen väriläiskä. Tarpeeksi iso ja värikäs ja abstrakti ja mielellään Picasso (sanoi Mies). Itse asiassa Picassoja oltiin hankkimassa jo Suomen kotiin, tosin silloin tarkoitus oli hankkia pieniä ja mustavalkoisia.

No, aitoon ei ihan vielä ole varaa, mutta kun nyt tällä kertaa sopiva jäljennös löytyi, niin tilaukseenhan se laitettiin. Taulu toimitettiin kanvaasina, joten kehystäminen jäi meidän harteillemme. Emme halunneet kehyksiä, vaan pelkästään pingottaa taulun kehikon ympärille. Streched englanniksi, onkohan tuolle suomeksikin jokin termi?
Tammikuun alussa sitten vihdoin saimme taulun kehystämöstä ja, a vot, sehän sopi aiotulle paikalle ihan täydellisesti!

Taulu on siis asennettu porrastilan seinälle hiukan piiloon - mutta juju onkin juuri siinä: piilossaoleva taulu heijastuu hienosti portaiden ylätasanteen suuresta peilistä, ja toimii sitä kautta katseenvangitsijana myös alakerrassa heti taloon sisääntultaessa. Suuri peili ja taulu luovat myös illuusion lisätilasta tasanteen takana.

Taulu on eBaysta tilattu ja käsin maalattu kankaalle ja kehystetty sitten paikallisessa kehystämössä. 

January 25, 2016

Rakkautta, rakkautta vain

Bloggari elää niin kuin opettaa eli vyöryi tänään maanantaina töihin eilisen sunnuntaipaistin jälkeen. Ei ollut tällä kertaa kanaa niin kuin edellisen postauksen reseptissä, vaan possua ystävien luona. Omenahillolla ja hasselbackan perunoita, nam nam, ja Juniorin iloksi runsas jätskijälkiruoka.

Onneksi ei mennyt ihan pelkäksi syömiseksi viikonloppu, vaan pääsin pitkästä, pitkästä aikaa myös lenkille. Tauko taisi venähtää peräti kolmeen kuukauteen, joten ihan varovaisesti ja superhitaasti lönkyttelin 15+15 minuuttia testimielessä ja ulkoilun kannalta. Tästä se taas lähtee.

Suomi-koulua, siivousta, leikkimistä, ystäviä ja ulkoiluakin siis – mukava viikonloppu takana.

Niin, siitä rakkaudesta. Minulle kerrottiin hauska huhu, joten päätin sitten sunnuntaina päivällispöydässä varmistaa huhun todenperäisyyden Juniorilta. Kuulin nimittäin, että Juniorin koulussa olisi pussausnurkka! Asia ilmeni, kun naapurin tyttö oli äidilleen huokaissut, että ei se Owen (ihastuksen kohteena oleva poika) taida sittenkään mennä minun kanssani naimisiin. Syytä kysyttäessä oli tyttö vastannut, että kun se ei tykkää pussata!

Juniorin ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun sitten ihan viattomasti kysyin häneltä asiasta. Juniori kielsi ehdottomasti pussanneensa tyttöjä (yök!), mutta myönsi kyllä joutuneensa tyttöjen piirittämäksi ja pussaamaksi. Ilmeisesti siis tytöt tekevät asiassa menestyksekästä ryhmätyötä. Nauratti ja hymyilytti, eikä ollut Juniorin ilmeistä päätellen ollenkaan varmaa, että oliko se sitten ollut kamalaa vai mukavaa.

Niin, muistin virkistämiseksi siis mainittakoon, että kyseessä on Reception- ja Year 1 -ikäiset lapset eli vanhimmat ovat juuri loppuvuonna täyttäneet 6 ja nuorimmat siis ovat huimat 4 ja puoli vuotta...

January 21, 2016

Ruokavinkki - Englantilainen sunnuntailounas

Viikonlopun ruokavinkki - englantilainen Sunday Roast. Kanaa, nautaa, lammasta, possua - ei väliä, vaan maun mukaan kunnon paisti tai kokonainen kana, lisukkeeksi perunoita, parsakaalia, herneitä, porkkanoita, ruusukaalia, papuja, kukkakaalia - jälleen kerran maun ja jääkaapin sisällön mukaan. Helppoa, vaan ei kovin nopeaa, aikaa kannattaa varata valmistamiseen parisen tuntia (lihasta ja lihapalan koosta riippuen).
Meillä nautittiin viime sunnuntaina Sunday roast kanasta. Mausta kana (suolaa, valkosipulia, rosmariinia...) ja laita uuniin, 170 astetta/kiertoilmauuni 150. Noin tunnin kuluttua lisää samaan vuokaan kasvikset, meillä tällä kertaa pikkuperunoita ja -porkkanoita ja ruusukaalia, reiluksi puoleksi tunniksi - kolmeksi vartiksi. Kasvikset saavat lisämakua lihan nesteistä. Nauti perheen ja ystävien kanssa, seuraksi myös lasi tai pari viiniä. Helppoa ja hyvää,

Täällä Englannissa vastaava lounas on tarjolla sunnuntaisin lähestulkoon jokaisessa itseäänkunnioittavassa pubissa. Tällöin tarjolla on luonnollisesti myös lisukkeena aitoenglantilainen Yorkshire pudding ja annos on kuorrutettu runsaalla paistinliemestä tehdyllä kastikkeella, tyypillisesti  annokseen kuuluu myös lihan täytettä eli stuffing,

Siitä oikeasta Sunday Roastista lisää wikipediassa täällä (englanniksi).

January 19, 2016

Valoa - osa II

Meillä on viime aikoina tapahtunut kodin sisustusmielessä oikein urakalla, on saatu toteutettua pari kauemmin muhinutta projektia ja lisäksi pari uuttakin ideaa. Aloitetaanpa niistä kauemmin mietityistä, ensimmäisenä "valot ja pari muuta sähköasennusta".

Pieni, mutta minua erittäin suuresti ärsyttävä juttu talossamme on ollut, että porrastasanteen lamppu on ollut väärässä paikassa. Pistoke oli asennettu keskelle huonetta - mikä valitettavasti portaista katsottaessa taas ei ollut keskellä, vaan noin seitsemän senttiä liikaa vasemmalla. Eli siis juuri tarpeeksi häiritsemään. Mies tilasi jo aikoja sitten kolme kattoon upotettavaa spottia ja tarkoitus oli asentaa ne vieri viereen portaiden yläpäähän peilin eteen. Vihdoin ja viimein viime viikolla sitten saimme sähkömiehen paikalle, ja hän ehdotti, että jospa asennetaankin ne lamput ei ihan vierekkäin, vaan hiukan isommin välein kattamaan koko tasanteen. Tottakai, hyvä idea, ja niin sitten tehtiin. Paljon parempi. 

Toinen samaisen sähkömiehen vihdoin toteuttama juttu eli yläkerran kylppäreiden peilikaappien valojen kytkeminen. Aikoja sitten ostettujen ja asennettujen peilikaappien valot saivat nyt siis sähköt ja liiketunnistimet eli ei enää öisiä valokatkaisimen etsintöjä - eikä kirkkaita valoja, sillä nämä peilikaappien valot ovat mukavan himmeät. Hiukan pohdiskelin, että millaisen discovaloshown kissat meille järjestävät öisillä retkillään, mutta mitä vielä, molemmat laiskurit nukkuvat koko yön liikauttamatta viiksikarvaakaan.

Valokuvat pelkistetyistä upotetuista spottivaloista tai kylppärin peilikaapista eivät taida olla niitä maailman inspiroivimpia, mutta ehkä auttavat kuitenkin hiukan hahmottamaan, mistä minä taas höpisen. Spottivalot sopivat hyvin talon linjaan, sillä meillähän on jo rakentajan asentamat spotit keittiössä ja kylppäreissä (kuten tuosta alemmasta kuvastakin näkyy), ja pelkistetty tyylihän on seki meidän juttu.

Tuossa Juniorin kylppärin peilikaapin yläpuolella on muuten Ikean keittiönkaapit, sellaiset ylöspäin avautuvillä ovilla varustetut. Asensimme ne ensin kylppärin takaseinälle, mutta siellä ne rajoittivat suihkuseinän kääntymistä ja muutenkin jotenkin tuntuivat isoilta. Siirsimmekin ne nyt sunnuntaina sivuseinälle ja tila tuntui heti paremmalta. Siinä sitten takaseinää paklatessani aloin miettiä, että josko sittenkin jotain väriä seinään...

PS. Jos joku ihmettelee, miksi tämä on osa II, niin osa I on meidän keittiön ledit, joista täällä.

January 17, 2016

Be Careful What You Wish For...

Jippii, juuri kun epätoivoisesti kaipasin lunta, sitä sitten ihan oikeasti tuli tänne meillekin. Aamuvirkku Juniori ilmoitti heti aamuhämärissä, että nyt mennään ulos, ja niin tosiaankin sitten tehtiin - kunhan nyt ensin saatiin aamupalat syötyä ja kunnolla vaatetta päälle.



Talven ekat lumienkelit tehty! Ja juu, on Mummun kutomat villasukat jalassa. Myös äidillä.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

January 15, 2016

Viikonlopputunnelmiin

Tervehdys taas pienehkön tauon jälkeen. Mitä olette missanneet? Valitusta sateesta, hiukan valitusta sateesta ja vielä hiukan enemmän valitusta sateesta. Niin ja flunssasta. Eli ette tosiaankaan kovin paljon.

Olen viime aikoina oppinut ja päättänyt, että en enää ikinä valita Suomen säästä. Kun talvi on yhtä kuin vesisadetta kolme kuukautta putkeen, sitä alkaa kummasti kaivata kunnon pakkasia ja lumikinoksia. Olen jo siinä pisteessä, että auton skrapaaminen aamulla (tänä talvena noin neljä kertaa) on ihan huikean ihanaa. Huolestuttavaako?

Nuhan (ja sen yllämainitun sateen, ja vähän laiskuudenkin) vuoksi juokseminen on ollut tauolla, mutta ilmoittauduinpa kuitenkin 10 km juoksutapahtumaan. Se on onneksi vasta syyskuussa eli treeniaikaa on vielä ihan runsaasti. Kunhan tästä olo tokenee ja säät hiukan selkenee, alkaa taas lenkkeilyt ja siitä sitten kevään mittaan lenkin pidentäminen.

Muuten keventäminen on ollut ihan hyvällä mallilla. Luotan ihan perinteisiin menetelmiin eli vähemmän herkkuja ja pienempiä annoskokoja, muuten syön ihan samaa perusruokaa kuin aiemminkin. Pohdiskelin hetken aikaa myös tipatonta tammikuuta, mutta enpä sitten kuitenkaan ryhtynyt tänä vuonna.

Viikonloppuna on luvassa kampaajakäynti, illallinen tyttöjen kanssa, jalkapallotreenit ja tekisi myös mieli testata kylän uuden ravintolan aamiainen, mutta ehkä se tehdään sitten ensi viikonloppuna. Jossain vaiheessa otan kyllä myös kunnon nokoset, jotta tämä nuha lopullisesti tokenisi. Ja ehkä jossain vaiheessa vähän grillataankin.


Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?

January 06, 2016

Lämmikettä paukkupakkasiin - Reissukuvia Etelä-Afrikasta

Kun nyt vihdoin on saatu Suomeen ihan oikea talvi ja tänne Englantiinkin hiukkasen kylmempää (tosin vahvasti plussan puolella ollaan), niin on varmaan ihan oikea aika kirjoittaa blogiin hiukan meidän joulureissusta Etelä-Afrikkaan. Siellä ei paleltu. Itse asiassa Etelä-Afrikassa on vietetty oikeinkin kuumaa ja kuivaa kesää, jouluna lämmintä oli 35 astetta ja yli.

Juniori ja Mies lähtivät jo viikkoa minua aiemmin viettämään rantalomaa Mosambikissa poikien kanssa, ja minua olikin sitten vastassa kaksi väriä vaihtanutta miestä. Molemmat ovat helposti ruskettuvia, kun taas minä olen tällainen suomalainen kalkkilaivan kapteeni, jolla pitää koko ajan olla vähintään 30 suojakertoimet päällä.

Joulua vietimme rennosti perheen kesken ja välipäiviksi lähdimme (jos mahdollista) vieläkin rennompiin maisemiin. Vuokrasimme nimittäin kesämökin keskeltä ei mitään. Grootwaterin luonnonpuiston laitamilta. Mökki oli jyrkässä rinteessä joen varrella, ja todellakin luonnonrauhassa. Ei ollut edes puhelinsignaalia häiritsemässä. Mutta täytyy sanoa, että mökkirakentamisen eteläfrikkalaiset osaavat - kolmen makuuhuoneen talossa oli kolme kylpyhuonetta, tietysti juokseva vesi, aurinkopaneelisähkö täydennettynä generaattorilla, kaasuhella.... Telkkarikin olisi ollut, mutta sitä emme edes avanneet, suurelta terassilta avautuvassa maisemissa riitti nimittäin ihan mukavasti katseltavaa - ja kirjahyllyssä oli melkoinen kokoelma National Geography -lehtiä luettavaksi, jos kaipasi ajanvietettä.
Tänä kesänä tosiaan Etelä-Afrikassa on ollut poikkeuksellisen kuivaa ja joen pinta oli sitä myötä mukavan matalalla. Vettä riitti noin puoleensääreen eli sehän oli aivan mahtava paikka Juniorin polskia. Ja sitähän pieni poika myös teki. Kuulemma ihan turvallista, krokotiileja ei ollut näkynyt puoleentoista vuoteen... 

Eläimiä näimme ehkä odotettua vähemmän. Oli niin kuumaa ja kuivaa, että eläimet, mukaanlukien meidän perheemme, pysyttelivät varjossa ja suojassa ja liikkumattomina, emmekä siis tällä kertaa jaksaneet lähteä kunnon bongauskävelylle tai -autoilulle. Jotain toki näimme, esim. wildebeest- eli käsittääkseni gnu-antilooppeja, myös kuulemma harvinaisen kullanruskean, apinoita, kuduja, egyptinhanhia ja pahkasikoja. Juniorin mielestä kuitenkin kaikkein jännittävintä oli - paviaanin luuranko, jonka näimme pienellä kävelyllämme. Yhtenä iltana paviaanit pitivätkin aikamoista meteliä, ilmeisesti jonkinasteinen reviiritaistelu tai vastaava. 
Pari päivää luonnon armoilla teki tehtävänsä, ja palasimme sivistyksen pariin rentoutuneina ja uudistuneina. Kävimme vielä lähtöpäivän aamuna kotieläinpihalla syöttämässä pupuja ja marsuja ja niin edelleen. Juniori oli aivan täpinöissään seistessään pupuaitauksessa pupujen ympäröimänä.

Tällä kertaa siis ei sen kummempia nähtävyyksiä tai aktiviteetteja tai ostoksiakaan, vaan ihan vaan rentoiluloma perheen kanssa. Ehkä sitten ensi kerralla näemme ihan elävänkin leijonan.
Toivottavasti nämä kuvat lämmittävät siellä Suomen paukkupakkasissa!

January 01, 2016

2016

Hyvää Uutta Vuotta!

Tulkoon uudesta vuodesta jälleen parempi kuin edellisestä, joka ei sekään ollut hassumpi viime metrien hankaluuksia lukuunottamatta. Onnistuin nimittäin saamaan joulunalla kuumepöpön, jonka vuoksi jouduin perumaan käytännössä kaikki suunnitelmat. Tyttöjen jouludinnerit, Victoria&Albert-museon Intia-näyttely, Michael Jackson -musikaali, outlet-shoppailut... Tässä siis syytä myös joulunajan blogihiljaisuuteen.
Onneksi pöpö laantui kuitenkin sen verran, että varsinaiset joulusuunnitelmat eivät menneet pieleen, vaikka hetken aikaa kylmänhorkassa kahden peiton alla maatessani sekin uhkakuva kävi mielessä. Vaan ehei, sain kuin sainkin itseni lentokentälle ja lämpimille maille helteiseen Etelä-Afrikkaan.

Joulua vietettiin rauhallisissa merkeissä ja uutta vuotta sitäkin mukavissa tunnelmissa matkasta toipuen. Palasimme nimittäin vasta eilen uudenvuodenaattona iltapäivällä pienoisen viivästyksen jälkeen.
Uudelta vuodelta odotan jälleen kerran ihmettä eli itsestään tapahtuvaa kuntoremonttia sekä taivaasta satavaa mannaa ja hunajaa. No, vakavasti, aina voi elää terveellisemmin ja nyt on tarkoitus karistaa muutama kilokin. Lisäksi tänä vuonna aion koluta Lontoota aiempaa enemmän eli nähtävyyksiä, näyttelyitä, esityksiä ja sellaista.

Aktivoitumista siis sekä ruumiille että mielelle, mens sana i corpore sano.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille, tästä tämä taas lähtee!

Mitä sinä odotat uudelta vuodelta?

PS: Näimme kuin näimmekin tänä vuonna ihan oikeaa lunta! Paluumatkan välilaskulla Istanbuliin, josta tämän postauksen kuvat. Näitä maisemia ihailtiin lentokoneen ikkunasta käsin nelisen tuntia ennen kuin päästiin liikkeelle, siivet jäässä ja kiitoradalla lunta ja sen sellaista. Muuten ei kyllä ole Turkish Airlinesista muuta kuin hyvää sanottavaa.