February 28, 2016

Työpöydän uusi elämä

Kun päiväkotilapsesta syksyllä tuli pieni koululainen, oli ihan paikallaan katsoa lastenhuonetta taas hiukan erilaisin silmin. Pienet lasten pulpetti ja tuoli olivat hyvää vauhtia jäämässä tai oikeastaan jo jääneetkin pieneksi (ja siis päätyivät kiertoon), ja kun työhuoneremontissa vapautui minun vanha työpöytäni, oli siinä sitten seuraava projekti.
Työpöytä kun nimittäin oli ihan väärän värinen.

Sinänsä kaunis ja käytännöllinen ja hyvälaatuinen pieni työpöytä, mutta kun makumieltymykset ovat tässä parin viimeisen vuoden aikana siirtyneet tummasta puusta reippaasti vaaleampaan, ei pöytä sellaisenaan enää kelvannut äidin vaativaan makuun (eikä Juniorilta nyt kysytty, palataan asiaan muutaman vuoden kuluttua). Tuumasta toimeen siis, kalustemaalia pintaan. Olin kyllä aluksi aika epäileväinen kalustelevyn maalaamisen suhteen, mutta niin vain tähän tarkoitukseen suunnitellulla maalilla pinnasta tuli mielestäni tosi hyvä. 
Laitoin ensin pintaan pari kerrosta valkoista mdf-kalusteille tarkoitettua pohjamaalia (primer) ja päälle sitten vielä toiset pari kerrosta kerrosta varsinaista kalustemaalia (top coat). Ekan kerroksen vetelin tyhmyyttäni tietysti sellaisella pörröisellä telalla, virhe, kannattaa käyttää vaahtomuovista, tulee paaaljon tasaisempaa jälkeä eikä ehkä tarvitse ihan noin montaa maalikerrosta, kuin minä tarvitsin. Ainakin yksi kerros johtui ihan täysin tuosta alkutyhmyydestäni. Mutta oppia ikä kaikki.

Pöytähän on tietysti aina näin siistissä kunnossa (hah) ja siinä on (olisi) Juniorin hyvä piirrellä ja tehdä kouluhommia.

Reipasta sunnuntaita kaikille!

February 26, 2016

Koulupuku nurkkaan!

Maailman kirjapäivä, mitä ihmettä, sehän on vasta huhtikuussa? No niin on – paitsi täällä Englannissa, jossa sitä vietetään maaliskuun ensimmäisenä torstaina – tai niin kuin meidän koulussa, tänään.
Maailman (tai siis Englannin) kirjapäivänä koululaiset voivat heittää koulupuvut nurkkaan ja pukeutua lempikirjahahmokseen. Päivä on tietysti lapsien kovasti rakastama iloinen päivä, eräskin työkaveri muisteli lämmöllä erilaisia kouluaikojen naamiaisasujaan ja päivänviettoa.

Meillä suomalais-eteläafrikkalaisessa perheessä oltiin tietysti huuli pyöreänä, että mikä kirjapäivä, mikä naamiaisasu, mitä ihmettä. Ja sitten kuviteltiin, että tämähän kuitataan taas tuolla hämis- tai vampyyripuvulla, ei mitään hätää. Vaan ei kuulkaa, hyvissä ajoin tiistaina Juniori sitten kertoo, että kuulemma ei saa pukeutua supersankariksi tai merirosvoksi tai miksikään pelottavaksi. Sinne meni meidän perheen suunnitelmat. Meillä ei taas tajuttu, kuinka vakava asia tämä on. Mutta onhan se tietysti erinomainen asia, että tälläkin tavalla lapsia kannustetaan lukemaan ns. oikeita kirjoja ja valitsemaan ihan oikea kirjahahmo. Niinpä äiti sitten kaahasi keskiviikkona ruokatunnilla siihen kauimmaiseen supermarkettiin, jossa tiesin olevan hyvät naamiaisasuvalikoimat, peukalot pystyssä ja muut sormet ristissä toivoen, että siellä vielä jotain olisi tarjolla.

Ja olihan siellä. Paljonkin. Olenko maininnut, että täällä tykätään kovasti järjestää lapsille erilaisia pukeutumispäiviä ja –juttuja, ja niinpä naamiaisasujakin on tarjolla runsain määrin? Onneksi. Koska en ollut halunnut luoda suuria ennakko-odotuksia, en tietenkään ollut keskustellut Juniorin kanssa, miksi hahmoksi hän haluaisi pukeutua. Niinpä sitten kiertelin hyvän tovin hyllyjen välissä pohtien, mikä olisi sellainen hahmo, jonka Juniori tuntisi ja josta tykkäisi – ja mikä puku olisi sellainen, että sitä tulisi sitten käytettyä toisenkin kerran. Loppusuoralle pääsi kaksi pukua ja toinen osoittautuikin sitten ihan täysosumaksi.
Kun kysyin Juniorilta, tietääkö hän, kuka on Kapteeni Koukku, ilme kirkastui ja innostus paistoi pienen pojan kasvoilta. Asia oli sillä selvä.

Se toinen puku oli Hassu Hatuntekijä, ja puku näytti kaupan mallinuken päällä tältä:
Onko teillä pukeutumispäiviä tai naamiaisjuhlia?

Hauskaa viikonloppua!

February 23, 2016

Lapsuuden sankareita – Childhood Heroes

Rakas Juniorimme on jo viisivuotias! Ihana iloinen pieni poika, joka on innokas tutkimaan uusia asioita, joka tykkää vauhdin hurmasta potkulaudalla ja polkupyörällä, joka voisi heittää käpyjä ja kiviä veteen vaikka koko päivän, jolle parasta maailmassa on tarrat, joka halii ja pussaa, joka tulee pilke silmäkulmassa ja kuiskaa korvaan: ”Äiti, voidaanko ottaa jätskiä?”.

Isää ja päiväkodin Dania ei voita kukaan, paitsi ehkä Hämähäkkimies ja Hulk.

Our precious Junior is five! Wonderful happy smiling little boy who is eager to explore new things, loves fast scooter and bike rides, could throw stones and cones to water all day long, who thinks the best thing in the world is stickers, who gives the nicest cuddles and kisses, who comes to you laughing and whispers to your ear “Äiti, can we have some ice cream?”.

There are no bigger heroes than Isä (Dad) and Dan from the nursery – except maybe for the Spiderman and Hulk.

February 19, 2016

Korttipajalla - Vauvakortti

Ystävät saivat jokin aika sitten vauvan. Korttipajalla syntyi asiaankuuluva onnittelu.

Sinisävyistä tähtisumua.

February 17, 2016

Vielä sesongin herkkuja - Blinit

Meillä Lontoossa on näköjään menossa melkoiset herkutteluviikot, sen verran on tullut viime aikoina häärittyä keittiössä. Eikä se suinkaan lopu tähän, sillä nyt on vuorossa lisää talvisesongin herkkuja eli blinejä.

Tein taikinan valmiiksi aamulla ja se sai sitten muhia rauhassa liinan alla päivän ajan. Kotiin tultuani sitten taikina ja lisukkeet valmiiksi ja paistopuuhiin. Blinejä savulohella, sipulisilpulla ja smetanalla. Tarjosin lisänä myös suolakurkkusilppua ja hirvimakkaratahnaa (kun eihän täällä saa mistään savuporoa, onneksi löytyi Ikeasta tämä herkku eli siis makkara, jota leikkelin silpuksi hapankerman joukkoon). Vierelle raikasta salaattia ja lasiin kuohuvaa.
Varsinaisen blinipannun puuttuessa paistoin blinit lettupannulla. Saatoin hiukan ujostella voin kanssa (ei mennyt puolta kiloa) eli taisi tulla hiukan terveysversio, mutta maukkaita olivat näin ensikertalaisen tekemiksi. Ensi kerralla teen kyllä tujumpia teemalla voita säästämättä.

Blinien historiassa muuten näidenkin herkkujen kerrotaan liittyvän paastoon valmistautumiseen ja ennen kristinuskoa slaavien auringonjumalan palvomiseen. Yhtymäkohtia viimeviikkoiseen lettupäivään kenties?

Mukavaa päivänjatkoa!

February 15, 2016

Talviloma-aika

Näin se alkoi, Juniorin kevätlukukauden half term, niin sanottu talvilomaviikko. Vaikea uskoa, että kevätlukukausi on jo puolessa välissä! 

Koska meillä vanhemmilla ei valitettavasti ole vuodessa 13 viikkoa lomaa, viettää Juniori talvilomaviikkonsa tällä kertaa tutussa hoitopaikassa yhdessä kavereitten kanssa leikkien ja pelaten ja retkeillen ja me vanhemmat siis töissä. Hoitopaikka on järjestänyt lapsille viikolle aivan huikeankuuloista ohjelmaa ja kaksi päiväretkeä, joihin kyllä mielelläni osallistuisin itsekin, jos vain voisin. Lapset pääsevät kurkistamaan Hollywoodin erikoisefekteihin ja pienoismalleihin, lisäksi päiväkodissa tutkitaan ötököitä, vietetään tiedepäivää ja istutetaan puutarhaan kukkia ja kylvetään siemeniä. Kuulostaa huimalta, eikös vain? 
Lysti ei tietenkään ole ilmaista. Itse asiassa lastenhoito on täällä Englannissa aivan törkeän kallista. Koska me molemmat olemme kokopäivätöissä, viettää Juniori iltapäivänsä koulun jälkeen iltapäivähoidossa, johon heidät noudetaan koulusta pikkubussilla. Hoitopaikassa on pelejä ja leikkejä, aika usein tehdään pizzaa tai leivotaan tai koristellaan keksejä, on myös opettavaisia juttuja, esimerkiksi minua pyydettiin tekemään lyhyt esitys Suomesta. Tästä maksamme 15 puntaa per päivä. 

Koulujen loma-aikoina tarvittava kokopäivähoito maksaa tietysti huomattavasti enemmän. Ilman erikoisretkiä päivän hinta on noin 40 puntaa, ja retket siis maksavat retkestä riippuen 3-17 puntaa lisää. Kun otetaan vielä huomioon normiaamujen koulun aamupalakerho, muodostuu pienen koululaisen kuukausittaisista hoitomaksuista sievoinen summa maksettavaksi. Alle kouluikäisillä summa on tietysti vielä suurempi, kun kokopäiväisen päivähoidon tarve on jatkuvaa.

Jo pienellä matemaattisella pohdinnalla huomaatte varmaan, että ei ole mikään ihme, että pienten lasten vanhemmista hyvin usein toinen, tyypillisesti äiti, on kotiäiti tai työskentelee vain osa-aikaisesti lapsen ollessa koulussa. Ihan suht hyvilläkin palkoilla ollaan nimittäin tilanteessa, ettei työnteko yksinkertaisesti kannata, etenkin, jos lapsia on useampi kuin yksi. Kannattaa myös huomata, ettei työmatkoista saa täällä mitään verovähennyksiä ja esim. Miehen vuosittainen junailu keskustaan maksaa noin 3500 puntaa (vuosikortti, joka on edullisin tapa matkustaa)

Ihan ilman yhteiskunnan tukea ei lastenhoito toki jää täälläkään, nimittäin esikoululaiset (3-4-vuotiaat) saavat ilmaista varhaiskasvatusta 570 tuntia vuodessa (eli yleensä 15 tuntia 38 viikon ajan vuodessa), ja nykyinen konservatiivihallitus ajaa tämän määrän kaksinkertaistamista työssäkäyville vanhemmille. Hyvään suuntaan siis ollaan menossa. On kuitenkin huomioitava, että yksityisissä päiväkodeissa "ilmainen puoli päivää" ei käytännössä useinkaan tarkoita hoitomaksujen puolittumista, kiitos päiväkotien hinnoitteluperiaatteiden. 

Juniori kuitenkin nauttii täysin rinnoin talvilomastaan kavereiden kanssa raha-asioista sen kummemmin piittaamatta, vaikka taisinkin jokin aika sitten vahingossa lanseerata jonkinlaisen viikkorahakäytännön. Hupsis. 

Mukavaa viikon alkua!

February 13, 2016

Helmikuun herkkulakkoilut

Joku saattaa muistaa, kuinka kuun alussa julistin ”herkkulakkoa”. Ei ehkä siltä blogin viimeaikaisten postausten perusteella näytä, mutta herkkulakkoni on pitänyt.

Tällä kertaahan ei ole tarkoitus kieltää kaikkea herkuttelua, vaan säästää herkut erikoistilaisuuksiin. Työpaikan keksilaatikko on pysynyt kiinni, suklaapatukat ovat jääneet kauppaan enkä kahvilareissullakaan ole kahvin seuraksi ottanut kakunpalaa.
No, onhan se myönnettävä, että helmikuuhun on jo nyt mahtunut näitä erikoispäiviä. Runebergin päivää piti tietysti juhlistaa Runebergin tortulla (itse asiassa kahdella) ja viime sunnuntaina vietettiin ”laskiaistiistaita” laskiaispullien ja amerikkalaisten pannarien muodossa. Kieltämättä aika herkuttelupäivä, mutta onneksi päivään riitti myös runsaasti auringonpaistetta, ja pääsimme Juniorin kanssa kunnon potkulautailuretkelle.
Ja hiukan vaikeastitulkittava juttu oli viime lauantain Lontoo-päivän aamupäiväkahvin kera nautittu speltti-kvinoaskonssi. Tunnustan, että en tilatessa edes ajatellut, että skonssi olisi ”pulla” – vasta annoksen saatuani ja hillopurkkia katsoessani mieleeni juolahti ajatus, että onkohan tämä nyt sittenkään sallittua... Siinä vaiheessa skonssi oli kuitenkin jo pöydässä ja päätin, että kyllä on, tämä lasketaan sämpyläksi! Kompensaationa kieltäydyin kyllä sitten maanantaina työkaverin synttärikakusta.

Loppukuulle on vielä varattu pari herkkupäivää, joista toinen on tietysti jo huomenna – onhan huomenna ystävänpäivä. Vietämme sitä oman perheen kesken ja myöhemmin iltapäivällä menemme ystävien kanssa aikaiselle illalliselle (johon menun mukaan kuuluu siis jälkkäriksi suklaaherkkua).

Nyt hyvää viikonloppua!
Harvinaista - sininen taivas!


February 11, 2016

Puutarhasuunnitelmia

Onhan se vielä hiukan aikaista, mutta eikös silti jo voi aloittaa tämän vuoden puutarhakatsaukset? Ilmasto täällä eteläisessä Englannissa on toki Suomen olosuhteita leudompi, mutta ei kuitenkaan mitenkään trooppinen, joten koitetaanpa vielä olla innostumatta liikoja. Nyt siis mennään vielä suunnitelma-asteella.

Krookuksethan jo kukkivat ja tulppaanitkin ovat jo lykänneet hyvät varret, narsisseja ei meidän pihallamme olekaan (istutin niitä kyllä edellisvuonna, mutta eivätpä suvainneet nousta). Ulkoruukkuihin syksyllä istuttamani kanervat ja sypressit voivat hyvin ja saavat siis jäädä ruukkuihin, vaikka kanervat ovatkin hiukan haalistuneita. Sen sijaan syklaamit eivät näytä ihan niin hyviltä, joten niistä pitää osa vaihtaa uusiin. Joko uusiin syklaameihin tai muihin kukkiviin, ehkä orvokeihin. 

Kasvimaan puolella huomasin kuraisen ongelman, nimittäin terassin katolta valuva vesi piiskaa kasvimaata sellaisella voimalla, että multa roiskuu paitsi yrttien lehtiin niin myös naapurin ja meidän pihojamme erottavaan aitaan asti. Tämän vuoksi edessä onkin operaatio yrttien siirto, sillä aion siirtää rosmariinit lähemmäs kasvimaalaatikon päätyä ja laittaa niiden juurelle koristesoraa, joka toivottavasti hillitsee ravan roiskumista. Rosmariini kun on talvenkestävä ja siis selviää tuossa samassa paikassa useamman vuoden eikä laatikon päätyä siis tarvitse myllätä uusia kasveja istutettaessa. Katsotaan vielä tarkemmin, kuinka pitkälle vesi tulee ja pitääkö siihen viereen keksiä jokin toinenkin ”pysyvä” kasvi. Jos näin, niin todennäköisesti viime vuonna ostamani hebe siirtyy siihen. Tai sitten pitää harkita vesikourujen laittamista.

Joku saattaa muistaa, kuinka viime vuonna istutin valkosipuleita ja sitten huimaan kasvuun yltänyt kirsikkatomaatti runnoi ne alleen. Valkosipulia piti laittaa tällekin vuodelle, mutta unohdin koko jutun – nehän istutetaan syksyllä. Onneksi niistä viimevuotisista maahanjääneistä näyttäisi nyt kasvavan pitkät varret, katsotaan sitten keväämmällä, löytyykö sieltä maan uumenista ihan sipuliakin. Rosmariinitkin jäivät puolittain sen rontin alle viime vuonna ja kärsivät pahoin, niin kuin ehkä kuvasta näkyy, mutta ne kyllä toipuvat.

Viime vuonna herneet olivat talouden alle kuusivuotiaiden keskuudessa ehdoton hitti, joten niitä istutetaan siis varmasti tänäkin vuonna. Viime vuonna herneet olivat ulkoruukuissa, mutta koska kukat ovat nyt vallanneet ruukut, on herneille etsittävä paikka muualta. Juniorin puutarhaan kylvetään lisäksi porkkanoita ja papuja. Salaatteja en viitsi etanoille kasvattaa. Mutta kirsikkatomaatin ajattelin hankkia kaikesta huolimatta tänäkin vuonna, tosin vain yhden ja nyt sitten vaan koulutan sitä viimevuotista ankarammin.

Kasvulaatikon reunassa oli viime vuonna lobelioita. Ne olivatkin ihan kauniita puoleenväliin kesää, jonka jälkeen ne villiintyivät ja ”heinittyivät” hiukan liian suuriksi. Tänä vuonna siis jotain muuta reunakukkaa. Vielä ei ole mitään ajatusta, mitä se voisi olla, mutta eiköhän vierailut puutarhakauppoihin anna taas hyviä ideoita.

Oikein odotan puutarhamyymälävisiittejä, meillä on tässä lähistöllä pari niin upeaa kauppaa, että niissä on mukava käydä kävelemässä ja ihastelemassa, vaikka ei mikään kummallinen viherpeukalo olisikaan. Oma pihamme on myös kovin pieni, eikä siihen niin hirveän paljon mahdu. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, miten olemme kuitenkin saaneet sinne mahtumaan sekä hyötyä että huvia.

Jaan taas tänäkin vuonna instassa englantilaisia kukkakuvia niin omalta pihalta kuin puistoista matkan varrelta tagilla #kukkaloistoa2016. Siellä voitte kaikki viherpeukalot tunnistaa erilaisia kasveja, myös sellaisia, joita ei ehkä kaikkia Suomessa näe.

Joko teillä alkaa puutarhasuunnitelmat olla selvillä?

February 09, 2016

Pitkiä pellavia - ja pannareita

Hyvää laskiaistiistaita, nam nam, syötkö sinä laskiaispullasi hillolla vai mantelimassalla? Vai kenties nutellalla?

Täällä Englannissakin vietetään laskiaistiistaita, tosin ihan toisenlaisten herkkujen parissa. Päivä on täällä nimittäin lettupäivä, pancake day. Miksi ihmeessä?

Kun kerran täällä saarivaltiossa ollaan, on kyseessä tietysti vuosisatainen perinne, jonka sanotaan juontavan juurensa kunnon santsaukseen ennen 40 päivän paastoa ennen pääsiäistä. Mutta kuten monella kristillisellä juhlapyhällä, myös lettupäivällä on pakanalliset juuret. Uskotaan nimittäin, että ennen kristinuskoa täällä vietettiin keväällä herkkupäivää, jolloin syötiin pyöreitä lettuja – auringon kunniaksi – ja juhlittiin kevään tuloa.

Letuilla voi tietysti herkutella oman makunsa mukaan. Perinteisen suomalaisesti mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Tai vaahterasiirappia, suklaakastiketta, jätskiä... Ja taikinasta voi tehdä vaikka vähän paksumpaa ja letuista amerikkalaistyyppisiä pannareita.
Meillä syötiin lettuja tai oikeastaan niitä amerikkalaisia pannariversioita jo sunnuntaina, heti aamupalaksi. Ohjeen poimin tällä kertaa Kinuskikissalta:

2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl sokeria
vähän suolaa
3 dl maitoa
2 rkl sulanutta voita
1 muna
Voita paistamiseen
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten maito, voi ja lopuksi muna. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Paista lettuja n.1 1/2 min puoli, kunnes pinnalle muodostuu kuplia. 


Tykkään itse laittaa paistamisvaiheessa pannulle taikinan joukkoon pari viipaletta banaania tai maustaa taikinan kanelilla, kannattaa kokeilla. Tai vaikka suklaata. Tarjoa marjojen, hedelmien, siirapin, suklaakastikkeen tai jätskin kanssa & nauti!
Pitkiä pellavia kaikille! 

PS1. Lisää pancake daystä esim. Telegraphissa (englanniksi).

PS2: Sunnuntaina leivottiin myös laskiaispullia, jotka onnistuivat aivan erinomaisesti, kröhöm, pehmeitä ja maukkaita. Täytteinä oli hilloa, marsipaania ja maapähkinävoita ja tietysti kermavaahtoa.

February 07, 2016

Luksusta Lontoossa

Terveisiä taas Lontoosta, aarteiden keskeltä! Vietin eilen lauantaina Lontoo-päivää, tässä tuoreita kuulumisia ja matkavinkkejä tänne tuleville.
Victoria and Albert –museossa pääsee kevään aikana intialaisen luksuksen makuun Bejewelled Treasures –näyttelyssä. Esillä on aivan uskomattomia aarteita, olin täysin lumoutunut näiden upeiden jalokivien edessä! Harvemmin sitä pääsee ihailemaan 17 karaatin täysin virheetöntä kirkasta timanttia - ja esillä on tätäkin suurempia, värillisiä timantteja. Puhumattakaan helmistä, smaragdeista, rubiineista, spinelleistä... Valokuvaus tietystikin kielletty, joten ensimmäinen kuva on näyttelyn kirjan kannesta ja toinen kuva on ihan vaan esimerkki museomyymälän korutarjonnasta - kuvitelkaa nämä timantit kirkkaiksi ja oikeiksi, sellaisia oli näyttelyssä esillä. Bejewelled Treasures on esillä 10.4. asti eli vielä ehtii talvi- tai pääsiäislomalla. Menkää, hyvät ihmiset, menkää katsomaan tämä! Loppuvuodeksi samaiseen museoon tulee näytille alusvaatteita, ja museon tuntien sekin näyttely tulee olemaan upea. Esillä 16.4.16- 12.3.17.
Museokierroksen jälkeen suuntasin  - Oxford Streetille. Sanon aina kaikille Lontoon-kävijöille, että jos tulette ostoksille, niin älkää suotta menkö Oxford Streeting tungokseen, vaan menkää esimerkiksi Westfieldin ostoskeskukseen, siellä kun on kaikki samat kaupat ja enemmänkin mukavasti väljissä sisätiloissa. Jos siis olette ihan oikeasti ostoksilla. Jos haluatte vain nähdä kuuluisan Oxford Streetin, niin se on tietysti eri asia, sinne vaan! 

Mutta sieltä siis kuitenkin itseni löysin, Marble Archilta, josta lähdin kävelemään ostoshelvetin syövereihin. Top Shop, Wallis, Marks&Spencer, Selfridges... Onneksi ei nyt ollut ihan järjetön ruuhka ja kadulla mahtui ihan oikeasti kävelemään, kesällähän se ei tuolla juurikaan onnistu.
Olette ehkä saattaneet kuulla kahvilaketjusta nimeltä Le Pain Quotidien. Sitähän kovasti hehkutetaan terveellisen ruoan tyyssijana ja luksusihanana kahvilana. Ketjulla on Lontoossa useampikin kahvila, Oxford Streetiä lähin kahvila on North Audley Streetillä, joka on siis parin minuutin kävelyn päässä Oxford Streetillä. Minä poikkesin aamuskonssilla Knightsbridgessä V&A:n lähistöllä, ja olihan tuo lämmin speltti-kvinoaskonssi hillolla ja ricotalla tosi namia. Muuten suoraan sanottuna ketju on minusta kalliinpuoleinen eikä edes kovin viihtyisä, tekstiilien puute tekee paikasta melko meluisan ja puutuolit ovat kovia istua. Mutta jos luomuruoka kutsuu, niin käykää ihmeessä kokeilemassa!

Oikein mukavaa sunnuntaipäivää!

Linkkejä:

February 05, 2016

Suomi mielessä - Hyvää Runebergin päivää!

Oikein herkullista Runebergin päivää!

Runebergista tulee minulle aina ensimmäisenä mieleen Vänrikki Stoolin tarinat ja Edelfeltin sen inspiroimana maalaama teos Porilaisten marssi. Ja nimenomaan siis tuo maalaus, sillä tunnustan, että runoteoksen sisältö ei ole minulla ihan tuoreimmassa muistissa. Mutta kovin sotaisat mielikuvat siis! Vasta tämän jälkeen tulee mieleen Maamme-laulu, sekin toki samasta runokokoelmasta.

Taiteen lisäksi Runebergistä muistuu tietysti mieleen Porvoo, kesäinen Porvoon vanha kaupunki nupulakivineen ja vaaleanpunaisine Raatihuoneineen ja pienine putiikkeineen. Porvoo-päivä kuului Suomessa asuessa kesäperinteisiin, samoin ennen joulua kävin usein Brunbergilla hakemassa jouluherkkuja.
Nyt täällä Englannissa asuessa Runebergin leivos on mukava tuulahdus kotimaasta. Osa kotimaan perinnettä, jonka haluaisin siirtää myös Juniorille. Onneksi meillä on täällä aktiivinen Suomi-koulu-verkosto ja Suomalainen Kirkko, jotka auttavat meitä ulkosuomalaisia tässä ja monessa muussa. Ja tietysti ihan mahtavat Suomi-Äitien ryhmät facebookissa. Kiitokset kaikille teille!

Herkutellen siis viikonloppuun. Ja kyllä meillä vietetään viikonloppunakin leipomispäivää, ne laskiaispullat, ne laskiaispullat...

Mitä mielikuvia Runeberg teissä herättää?

Mukavaa viikonloppua!

February 03, 2016

Helmikuun haaste

Ihan yllättäen on jo ihan pikkiriikkisen keväinen olo! Viikonloppuna bongasin oman pihan ensimmäisen krookuksen ja eilen aamulla töihin lähtiessä ilma jotenkin tuoksui keväisemmältä. Aurinkokin paistoi pitkästä aikaa.

Kevät on jotenkin aina sellaista uusien alkujen aikaa. Jos uudenvuodenlupaukset eivät pitäneet viikkoa pidempää, voi ensimmäisten keväisten säteiden pilkistäessä aloittaa uudestaan. Puhumattakaan siitä huimasta energiabuustista, jonka ensimmäiset keväiset auringonsäteet tuovat tullessaan.

Helmikuun haasteeni on herkuton helmikuu. No, ainakin melkein, sillä ihan kokonaan en aio herkutteluja kieltää, vaan ennemminkin vain rajoittaa kakut ja keksit erikoistilanteisiin, eikä niin, että niitä mutustellaan joka päivä. Tosin ensimmäinen erikoispäivä on jo perjantaina...

Onneksi pääsin viime viikonloppuna taas pitkästä aikaa tuoreen ananaksen makuun, voi että, niin hyvää! Verigreippiä, ananasta, vesimelonia, passionhedelmää... Melkoista hedelmäherkuttelua siis. Ja se jatkukoon. Englannin hyviä puolia on, että täällä on kaupoissa tarjolla tuoreita marjoja ympäri vuoden – mustikoita, vadelmia, mansikoita, kirsikoita...

Kevään kunniaksi ostin myös kevätkukkia kotiin – värikkäiden tulppaanien myötä julistan täten kevään alkaneeksi!

February 01, 2016

Instaviikonloppu

Hyvää maanantaita tai helmikuun ensimmäistä!

Takana reipashenkinen viikonloppu Suomi-kouluineen ja leikkitreffeineen sekä viimeaikojen sisustusviikkojen teeman mukaisesti kylppäreitä maalaten, niin kuin instagramin seuraajat ovat ehkä huomanneetkin. Olen siis instassa nimellä lifeinlondonbysusanna - tulkaahan seuraamaan!
Ihanat, ihanat Brightonin suomikoululaiset (tai oikeastaan vanhemmat) olivat leiponeet koulun kahvilaan aivan järjettömän mahtavia Runebergin torttuja. En todellakaan voinut vastustaa, ja kyllä täytyy ensi viikonloppuna pitää itsekin leipomisviikonloppua. Juniori ei ollut niin innostunut Runebergeista, mutta ajattelin, että koitetaanpa leipoa myös laskiaispullia, jospa ne uppoaisivat paremmin. Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että en ole ikinä, ikinä saanut pullia onnistumaan. En ilmeisesti vaan jaksa kohottaa tarpeeksi tai missä lie vika, kun pullistani (ja leivistänikin) tulee aina liian kovia. Vaan yrittänyttä ei laiteta, ja ehkä suunnitelmissa enemmänkin hauska puuhailutuokio Juniorin kanssa, kuin niinkään varsinaiset tuotokset (täytyy varmaan kuitenkin ostaa kaupasta jotain varapullaa...).

Kirjoitin ennen joulua Englannin poikkeuksellisen lämpimästä talvesta - ja nyt sitten eilen olikin jo meidänkin pihassamme ensimmäiset kevätkukat! Keltaiset krookuksethan sieltä pilkistivät, tai oikeastaan olivat jo ihan täydessä kukassa. Narsisseja on ympäristössä näkynyt jo pidemmän aikaa, mutta tässä oli nyt sitten meidän kotipihan ensimmäiset tänä keväänä. Niukin naukin tammikuussa, ajatella!

Viikonlopun huipennuksena sitten tartuin vielä maalitelaan ja maalasin alakerran vessaan ja yläkerran Juniorin kylppäriin tehosteseinät. Alakerran vessa on meillä "Afrikka-teemainen", joten seinään tuli sellaista etäisesti savannin mieleen tuovaa ruskeaa (Valsparin "Woven jute"), ja Juniorin kylppäriin sitten iloisen raikasta karkkimaista vihreää ("Art deco"). Etenkin vihreään olen ihan mielettömän tyytyväinen, se on juuri sellainen, kuin olin ajatellutkin - taputtaa itseään olkapäälle.

Iloisissa tunnelmissa siis alkavaan viikkoon - miten teidän viikonloppunne sujui?